Something More | Finnish

Best friends forever.

Ava

Oli torstai. Lähtisin huomenna. Tämä oli viimeinen koulupäiväni tässä koulussa. Tai tulisin takaisin abi-vuodekseni, mutta kumminkin. Tulisin ikävöimään kaikkea, Emmaa, Alexia, Nicoa, perhettäni, opettajia, rehtoria ja jopa Henriikkaa.

En ollut jutellut Alexille eromme jälkeen. Emma oli lohduttanut minua kaikin keinoin, mutta mikään ei auttanut. Ei varsinkaan se tieto, että joutuisin jättämään myös Emman, Nicon ja perheeni. Tiesin, että muuttoni ei erottaisi Emmaa, Nicoa ja minua, mutta Alex ja minä emme voisi olla edes kavereita. Miksi olin sanonut niin hänelle? Miksi olin ollut niin tyhmä?

Kävelin koulun käytävää. Kello oli 8.45 eli tuntini alkaisi vartin päästä. Käytävä oli ihan täynnä. Olin jo käynyt lokerollani hakemassa filosofian kirjat ja olin matkalla Emman lokerolle. Etsin Emmaa ja Nicoa katseellani, sillä filosofia oli meillä kaikilla samaan aikaan.

Hetken kuluttua olin Emman lokerolla. Näin Emman ja Nicon kävelevän yhdessä kohti minua. "EMMA! NICO!" huusin enkä välittänyt muiden katseista. "AVA!" he huusivat yhdessä takaisin ja lähtivät juoksuun. Pian he olivat luonani ja Emma alkoi avaamaan lokeroaan. Nicolla oli jo oikeat kirjat mukana.

Lähdimme kävelemään yhdessä kohti filosofian luokkaa. Katsahdin hopeista rannekelloani ja huomasin kellon olevan jo 9.03. Olimme myöhässä. "Voi helvetti" sanoin itsekseni. "Mitä?" Emma kysyi ja kääntyi katsomaan minua. "Olemme myöhässä. Kello on jo jotain viisi yli" mutisin. Heti tuon sanottua lähdimme kiitämään kohti filosofian luokkaa.

Koputin hengästyneenä luokan oveen. Opettaja Alkio avasi oven ja katsoi meitä murhaavasti. "Anteeksi, että myöhästyimme, emme huomanneet ajan kulkua" pahoittelin ja astuin luokkaan Emma ja Alex perässäni. "Viimeisenä koulupäivänä myöhässä. Mitäköhän rehtori tykkäisi jos ilmottaisin hänelle sinusta?" hän arvuutteli ärsyttävästi hieroen samalla pientä partaansa. "Hän päästäisi minut silti Australiaan, koska puhun paremmin englantia kuin filosofian opettajani" sanoi sulavasti ja istuin paikalleni Nicon viereen. Jotkut oppilaat naurahtivat ja Alkio katsoi heitäkin murhaavasti.

Tunti kului hitaasti. Katsoin kelloa noin joka toinen minuutti. Juttelin välillä Nicon ja Emman kanssa, joka istui meidän takana, ja sen takia Alkoi katsoi meitä koko ajan murhaavasti, mutta ei sanonut mitään. Juttelin myös välillä muidenkin oppilaiden kanssa. Nyt tämän Australia-jutun myötä useampi ihminen halusi jutella kanssani. En aikoisi saada Australiassa kiltin tytön mainetta. Tiesin sen nyt.

Vihdoin tunti päättyi ja suuntasin ulos luokasta. Emmalla ja minulla olisi nyt hyppytunti. Ajattelimme lähteä yhdessä viimeiselle shoppailureissulle viereiseen kauppakeskukseen kävellen.

Käveltyämme hetken käytävällä Nico erkaantui meistä lokerolleen ja me jatkoimme matkaa kohti Emman lokeroa. Veimme äkkiä Emman kirjat pois ja otimme hänen lompakon mukaan. Sitten kipitimme minun lokerolleni ja teimme saman uudestaan. Vähän ennen kuin poistuimme koulusta, kuulin takaani äänen: "Ava ja Emma! Odottakaa!" Pysähdyimme ja käännyimme katsomaan taaksemme, vaikka tiesin kuka siellä oli pelkän äänen perusteella.'

Näin takanani Alexin. "Mitä asiaa?" sanoin ehkä liian tylysti. Ainakin Alexin kasvoilla äsken koreillut hymy oli poissa. "Ajattelin vain kysyä, että milloin lähdet" hän vastasi hiukan tympääntyneenä. "Lähden Oulun lentokentältä huomenna 19.00 ja olen perillä Helsingissä 20.00. Sieltä lähden Sydneyhyn 21.05. Matkalla pysähdyn Lontoossa ja Kuala Lumpurissa. Perillä olen 10.00 sunnuntaina. Siis jos pysytään aikataulussa" sanoin Alexille. Sitten käännyin taas Emmaa kohti ja sanoin: "Tule, mennään" Niin me hävisimme koulun ovista, jättäen Alexin taaksemme.

~~~~~

Istuimme Emman kanssa Coffee Housessa ja joimme kaakaota. "Hei Emma, vaikka muutankin, pysymmehän me silti ystävinä?" kysyin. "Tarkoitatko siis parhaina ystävinä?" hän korjasi naurahtaen. Nyökkäsin. "Totta kai. Parhaita ystäviä silloin, parhaita ystäviä nyt. Parhaita ystäviä aina" hän sanoi ja nousi tuolistaan. Hän ryntäsi halaamaan minua niin nopeasti ja voimalla, että tuoli, jonka päällä istuin, melkein kaatui.

"Hei, ostettaisiinko semmoiset BFF-kaulakorut, joita 8-vuotiaat tytöt käyttävät? Ihan vain läpällä?" Emma kysyi minulta nauraen. "JOO!" huusin ja sain taas vihaisia katseita niskaani. Nousimme ylös ja suuntasimme pois Coffee Housesta, miettin, mistä saisi kaikista hienoimmat BFF-korut.

Kävelimme pois Glitteristä. Olimme ostaneet jin ja jang BFF-korun. Siinä jin ja jang oli erotettu toisistaan, mutta ne sai yhteen niissä kiinni olevilla magneeteilla. Olimme laittaneet ne heti kaulaan.

Olimme menossa takaisin koululle. Meillä alkoi olemaan vähän kiire, koska tuntimme alkaisivat 30 minuutin päästä ja matkaa oli vielä reilu kilometri. Lähdimme juoksuun ja juoksimme koko matkan. Olimme koululla varttia ennen tuntien alkua. Juoksin suoraan lokerolleni ja otin sieltä historian kirjan. Pian kiidin jo koulun käytäviä pitkin kohti historian luokkaa, joka oli tietysti minun tuurillani toisessa päässä koulua.

Olin luokassa kymmenen minuutin päästä, mikä tarkoitti, että tunti alkaisi viiden minuutin päästä. Kävelin omalle paikalleni ja istuin alas. Huokaisin hiljaa itsekseni. Sitten kuulin äänen, mikä muistutti minua kaikesta. Lempeän naurun ovelta, johon kaikki tytöt rakastuvat. Minä mukaan lukien. Muistin, että tämä on minun ja hänen yhteinen tunti. Ja hän istuisi vieressäni. Eikä opettajamme antaisi meidän vaihtaa paikkoja.

Käännyin katsomaan ovelle ja näin Alexin nauramassa ystävänsä Eliaksen kanssa. Alex huomasi katseeni ja hymyili minulle ymmärtäväisesti. Hän lähti seuraaman Eliasta, joka meni istumaan omalle paikalleen. Alex istui tämän viereen. Hän siis päätti koetella onneean opettajan kanssa.

Pian opettaja tuli luokkaan. Hän ei ollut kuitenkaan oikea historian opettajamme, hän oli joku uusi. "Hei kaikki, olen Aada Hautakoski, sanokaa vain Aadaksi, ja toimin nyt sijaisenanne. Opettaja Petäjä on kipeä, siksi olen täällä. Minulle kerrottiin, että teillä on joku parityö kesken, joten ottaakaa parinne ja jatkakaa töitänne" Aada selitti. Elias oli parini.

Nousin ylös ja kävelin Eliaksen luo. "Moi, mennäänkö tuonne käytävään jatkamaan?" kysyin ja Elias nyökkäsi. Huomasin Alexin kävelleen Henriikan luo, koska hän oli Alexin pari. Menimme Eliaksen kanssa käytävään ja jatkoimme työtämme.

Tunti kului nopeasti. Vein tavarani lokeroon ja jatkoin matkaani ruokalaan. Ruokalassa etsin Emmaa ja Nicoa katseellani ja löysin heidät istumassa pienessä neljän hengen pöydässä. Hain itselleni ruokaa ja menin heidän luokseen. Juttelimme kaikesta maan ja taivaan välillä. Aiheemme vaihteli välillä pinkeistä yksisarvisista siihen kuinka kuuma Harry Styles on.

~~~~~

Kävelin koulusta kotiin. En menisi enään huomenna kouluun. Nukkuisin pitkään ja pakkaisin tavarani loppuun. Sitten illemmalla lähtisimme lentokentälle. Sinne tulisi perheeni, Emma, Nico ja Kuosmainen. Perheeni ja minä menisimme meidän autolla, Emma ja Nico tulisivat Emman mopolla ja Kuosmainen odottelisi minua siellä.

Menin heti yläkertaan huoneeseeni. Laitoin soimaan Spotifystä Maailman Top 50-soittolista ja aloin pakkaamaan. Kun olin pakannut muutaman tunnin, joku avasi huoneeni oven. Laitoin musiikkia pienemälle ja käännyin katsomaan ketä ovella oli. Siellä oli isosiskoni Hanna ja isoveljeni Antti. Nousin ylös lattialta ja syöksyin halaamaan heitä.

Hanna on minua seitsemän vuotta vanhempi eli 23. Hän asuu Rovaniemellä aviomiehensä Valtterin kanssa. Antti taas on minua viisi vuotta vanhempi ja hän täytti helmikuussa 22. Hänkin asuu Rovaniemellä yksin. Rovaniemi on varmaan suurin syy, miksi emme näe niin usein.

"Mitä te teette täällä?" kysyin ja irtaannuin halauksesta. "Äiti soitti minulle ja kertoi matkastani. Soitin heti Antille ja sanoin hänelle, että meidän pitää tulla käymään ennen kuin sinä lähdet. Me saimme töistä vapaata ja tulimme, mutta Valtteri ei saanut, joten olemme täällä kahdestaan" Hanna kertoi. "Ei se mitään" sanoin. "Mennäänkö alas, siellä on ruokaa?" Antti kysyi. NIin me lähdimme alakertaan yhdessä.

Syötyämme ruoan, menimme olohuoneeseen ja vaihdoimme kuulumisia. Kun kello näytti puoli kahdeksaa, päätimme katsoa Netflixistä jotain sarjaa. Äiti ja isä lähtivät tekemään vielä hetkeksi töitä työhuoneeseen. "Jos jokainen sanoo lempisarjansa ja arvotaan joku niistä ja katsotaan sitä?" Hanna ehdotti. "Riverdale" Sara sanoi. "Downton Abbey" Hanna sanoi ja kaikki kääntyivät katsomaan häntä oletko tosissasi-ilmeellä. "Mitä? Se on hyvä sarja" hän jatkoi. "How I Met Your Mother" sanoin. "America Horror Story" Antti sanoi viimeisenä. Hanna arpoi yhden sarjoista ja tietenkin jouduimme katsomaan Downton Abbeyta.

Katsoimme vieläkin puolenyön aikaan ja viimeinen asia, minkä muistan oli se, että Hanna sanoi: "Antti, kanna Ava hänen huoneeseensa nukkumaan" Sitten silmäni painuivat kiinni koko loppuyöksi.

Words count: 1200
Sori, unohdin julkasta vartti sitten😂