Something More | Finnish

I didn't mean it.

Ava

Menimme Loganin kanssa sisälle. Otin kengät pois jalastani, laitoin takin naulakkoon ja heitin koulureppuni huoneeseen ennen kuin menin keittiöön. Logan seurasi minua. Otin jääkaapista Megaforcen ja Logan otti sen kädestäni, tietäen etten voisi kantaa sitä kyynersauvojeni kanssa. Jatkoin hyppelemistä parvekkeelle, katsomatta taakseni, tietämättä seurasiko Logan minua vieläkin.

Laskin kepit maahan ja istuuduin niiden viereen mustalle pehmeälle matolle. Asetin selkäni taakse pari tyynyä ennen kuin aloin nojaamaan parvekkeen kaiteeseen. Logan istui minua vastapäätä.

"Kuule Ava, en tarkoittanut sitä, mitä sanoin ruokalassa. Jotenkin vain räjähdin. Olemme kaikki vaan joutuneet käymään niin paljon läpi, varsinkin sinä. Siksi tuntui yksinkertaisesti vaan niin pahalta, että olit valmis antamaan Connorille heti anteeksi. Mutta eihän se ole minun päätös vaan sinun. Joten jos olet valmis antamaan Connorille anteeksi, tuen sinua sataprosenttisesti. Anteeksi" Logan aloitti ja katsoi minua koko ajan suoraan silmiin.

Huokaisin hiljaa ja sanoin: "Joo, ymmärrän, ihan oikeasti ymmärrän. Anteeksiha minunkin pitäisi pyytää. Ylireagoin todella pahasti. En vain ollut ajatellut ollenkaan, miten koko tämä paska satutti teitä muita ja tunsin vain oloni niin itsekkääksi, kun en ollut ajatellut muita kuin itseäni. Enkä ole oikeasti valmis antamaan Connorille anteeksi. Ajattelin vain, että meidän kaikkien olisi helpompi jatkaa normaalia elämää, jos jättäisimme Connorin rauhaan" vastasin ja korkkasin Megaforcen.

"Ava, haluatko todella olla yksin? Haluatko oikeasti erota?" Logan kysyi kyyneleet silmissä. "Ei, en missään tapauksessa. Niin kuin sanoin, ylireagoin. Olen ollut päivän Michaelin kanssa rauhoittumassa ja älysin, kuinka tärkeä minulle oikeasti olitkaan. En halua erota ellet sinä halua" vastasin ja ennen kuin ehdin edes katsoa Logania, tunsin tutut lämpimät huulet omiani vasten samalla, kun hänen kätensä seikkalivat niskaani ja vetivät minua lähemmäs.

Ja tuntui kuin rakastuisin häneen uudelleen. Kaikki ne ilotulitukset, joita oli kun suutelimme ensimmäisen kerran, tulivat takaisin voimakkaampina kuin koskaan. En halunnut päästää hänestä irti koskaan.

Hetken jälkeen Logan vetäytyi irti suudelmasta, jättäen kätensä kuitenkin paikalleen. Hymyilin, kun upposin Loganin silmiin. Hän hymyili takaisin. Tuohon hymyyn olin rakastunut.

"Haluaisitko vaikka katsoa How I Met Your Motheria tai jotain muuta?" Logan kysyi hetken muutaman minuutin hiljaisuuden jälkeen. "Joo, mutta voitaisiinko soittaa muutkin pojat ja Sara tänne niin he tietäisivät, että olemme yhdessä. Plus pitäisi käydä kaupassa ostamassa jotain energiajuomaa, sillä tämä Megaforce alkaa tulemaan jo korvista ulos" sanoin hymyillen ja Logan naurahti.

Nousimme parvekkeen lattialta ylös ja soitimme Natille. Hän sanoi tulevansa hakemaan meitä Jaxonin kanssa, mutta he eivät kuulemma tienneet, missä Dylan ja Sara olivat, veikkasivat heidän olevan jossain yhdessä hengailemassa.

Pian Nat ajoi pihaan ja kuulimme hänen tööttäävän meille. Nappasin pienen laukkuni ja tarkistin, että siellä oli kaikki tarpeellinen: tupakka-aski, sytkäri, puhelin, laturi sekä lompakko. Laitoin kengät jalkaan ja annoin Loganille pienen pusun poskelle, jonka takia koko poika meni ihan punaiseksi.

Nakkasin ennen lähtöäni vielä takin niskaani, sillä en tiennyt kauanko olisimme menossa ja ehtisikö silloin tulla kylmä. Lähdimme
Loganin kanssa ulos kohti autoa, ja hymyilin kirkkaammin kuin koskaan.

Words count: 465
vihdoin sain kirjotettuu lisää! toivottavasti tykkäätte<3