Something More | Finnish

Thank you.

Ava

Heräsin sohvalta nukkuvaan Loganiin nojaten. Huomasin Jaxonin nukkuvan myös istualtaan sohvalla. Käänsin päätäni ja näin Natin, Ethanin sekä Dylanin nukkuvan lattialla. Nousin ylös sängystä ja hyppelin keppieni avulla makuuhuoneeni ovelle. Sängyssäni päiväpeiton päällä makasivat Zoe ja Felix.

"Huomenta" kuulin äänen takaani. Käännyin ja näin Jamesin paistinpannu kädessä. "Huomenta" vastasin unisesti. "Tein meille aamupalaa" James sanoi ja lähti keittiöön. Seurasin häntä ja istuuduin ruokapöydän ääreen. Seuraavaksi James antoikin minulle jo kupin kahvia. Hymyilin hänelle kiittävästi.

"Missä Jordan? Muistan vain, että hänkin oli täällä illalla. Joudun ottamaan vielä aika paljon lääkkeitä, niin muistini ei oikein toimi" totesin ja hieraisin silmiäni. Maistoin kahvia, joka oli uskomattoman hyvää. Pakko myöntää, James keittää meistä parhaat kahvit.

"Jordanin piti lähteä aamulla, hänen isänsä soitti" James sanoi ja jatkoi ruoan tekemistä. "Kuinka paljon kello on?" kysyin etsien samalla katseellani puhelintani. "Vähän yli yksitoista. Heräsin joskus seitsemältä ja kävin kaupassa ostamassa ruokaa" hän sanoi hymyillen iloisesti. 

Välille en vain käsitä Jamesia. Hän on niin positiivinen ja ajattelevainen. "Kiitos, olet ihana" sanoin juoden kahviani. "Tiedän" hän naurahti. 

"Mitä vittua täällä tapahtuu?" kuulin unisen äänen. Käänsin päätäni ja näin Loganin kävelevän keittiöön pelkät collegehousut jalassa. Vasta silloin huomasin, että minulla oli päällä vain Loganin t-paita. Vedin vähän paitaa alemmas.

"James tekee meille ruokaa, koska James on ihana" vastasin, saaden vain Jamesin hymyn kasvamaan. 

"Kiitos James" Logan sanoi ja nosti minut tuoliltani syliinsä. "Huomenta" hän sanoi ennen kuin suuteli minua. Tunsin hymyni kasvavan, kun kuljetin käteni Loganin sekaisiin hiuksiin.  

"Hommatkaa huone!" kuulin Zoen ja Felixin huutavan yhteen äänen. Rikoin suudelmamme ja aloin nauramaan. "No te lovebirdit olitte Avan huoneessa, niin oli vähän hankalaa" Logan vastasi nauraen. 

"No jos jatkatte tuolla meiningillä, niin menkää sinne nyt, kun Felix ja Zoe ei ole enää siellä" Nat sanoi hymyillen. Hänkin oli siis herännyt. 

"Heippa sitten" Logan vain totesi ja lähti kantamaan minua makuuhuonetta kohti. Ja minä jatkoin nauramista. "Huutakaa kun saadaan ruokaa!" Logan vielä huusi, ennen kuin paiskautti oven kiinni jalallaan. 

Hän laski minut varovasti sängylle. Hän yritti itsekkin laskeutua varovasti, mutta koska en irroittanut käsiäni hänen niskasta, kaatui hän päälleni.

"Eihän sattunut?" hän kysyi varovasti, kun nosti itsensä lankutusasentoon. "Ei tietenkään, kylkiluut ovat jo ihan kunnossa" vastasin. Katsoin häntä suoraan silmiin ja näin niissä pientä pilkettä. 

"No hyvä, sitten voin tehdä näin" hän sanoi ja pyöräytti minut päälleen. Siinä me makasimme päällekkäin jutellen kaikkea turhaa ja välillä suudellen noin puoli tuntia.

"HEI KYYHKYLÄISET! TULKAA SYÖMÄÄN!" Dylan huusi toiselta puolelta asuntoa. Logan nousi ylös, edelleen pitäen minua sylissään. "Hei, voin kävelläkin" sanoin ja yritin ripuilla tieni alas. "Ethän voi. Keppisi jäivät keittiöön" Logan vastasi eikä päästänyt minua alas. En edes jaksanut alkaa väittää vastaan.

Pääsimme juuri pois huoneesta, kun kuulin tutun äänen, jota olin ikävöinyt niin paljon. "Missä helvetissä Ava nyt on? En todellakaan lentänyt tänne yksin 36 tuntia, jotta hän piileskelisi jossain saatanan komerossa?"

Hyppäsin pois Loganin sylistä ja näin pikkusiskoni, Saran eteisessä suuren matkalaukun kanssa. Kipsissä oleva jalkani kumminkin petti altani, mutta Logan ehti kuitenkin ottaa minusta kiinni ennen kuin kaaduin. Joku toi minulle keppini, en edes ehtinyt katsoa kuka, kun hyppelin jo Saran luokse.

"Mitä vittua teet täällä?" kysyin ja tunsin ilon kyyneleet silmissäni. "Kuulin, että minun pitäisi hakata joku Connor" hän sanoi nauraen, ilmeisesti myös itkien. "Ollut ihan hirveä ikävä" kuiskaisin. "Sama" Sara vastasi.

Siinä me seisoimme toisiamme halaten varmaan viisi minuuttia. Irrotin otteeni Sarasta ja käännyin. Näin taaksemme kerääntyneen lauman.

"Aa, teidät varmaan pitäisi esitellä toisillenne. Vasemmalta oikealle: Logan Walker, Ethan Wilson, Nathaniel Dimer, Zoe Jones, Felix Harris, James High, Jaxon Jones ja Dylan King. Tässä on siskoni Sara Anderson" sanoin huitoen käsilläni jotakin. "Tunnenkin jo Dylanin" Sara sanoi hymyillen. Dylan punastui.

"Miten?" kysyin hämmästyneenä. Muutkin vaikuttivat yllättyneiltä. "Silloin, kun veliesi ja isäsi olivat käymässä, he antoivat minulle Saran puhelinnumeron, jotta saisimme hänet tarpen vaatiessa kiinni. Sovimme Saran kanssa hänen tänne tulemisesta" Dylan selitti edelleen punaisena kuin paloauto.

Halasin Dylania. "Kiitos" kuiskasin.

Words count: 635
Oikeesti mää yritän nyt kirjottaa teille mahollisimman paljon. toivottavasti tykkäsitte❤ ilysm❤