Can you feel my heart [VALMIS]

1. Luku| Ensimmäinen päivä |

Aleksi nk

Herään herätyskelloni ärsyttävään pirinään. Miksei niihin saa koskaan kivoja ääniä? Nostan puhelimen pöydältäni, että saisin laitettua tuon ärsyttävän piipityksen pois päältä. Nostan hieman peiton kulmaa ja tunnen kuinka kylmä ilmavirta tulee keholleni. Asetan peiton äkkiä takaisin paikoilleen. Parempi makoilla vielä hetki lämpimässä. Yhtäkkiä muistan, että en olekaan enää kesälomalla. Tänään alkaa koulu. Menisin yläasteelle. Jännää. Katson seinällä tikittävää kelloani. Kohta kahdeksan. Koulu alkaisi yhdeksältä. Kuka senkin on päättänyt, että kesäloman jälkeen mennään yhdeksään kouluun. Pian kuulen jo äidin tömistelevän rappusissa. Pompahdan alle sekunnissa sängystä ylös etsimään vaatetusta päälleni. "Ai hyvä oletkin jo noussut", äiti sanoo ja lähtee pois. Ihme tyyppi. Etsin itselleni erittäin räikeänväriset vaatteet tuosta oikeastaan sateenkaarelta näyttävästä kaapistani. Eli mustaa siis. Pakkaan reppuuni penaalin ja todistuksen. Kamalan painava reppu. Otan repun mukaani ja lähden tallustelemaan kohti alakertaa ja tarkemmin keittiötä. Otan kattilasta puuroa lautaselleni, ja alan lusikoimaan sitä. Vihaan puuroa, mutta äidin mielestä se on täydellinen aamupala "kasvavalle nuorelle". Niinkuin sanoin jo, ihme tyyppi. Ennen lähtöä käyn vielä pesemässä hampaani, jonka jälkeen lähden tallustamaan kohti koulua.

Koululle saavuttuani katson wilmasta, että mihin minun pitäisi mennä. Ruokalaan siis. Etsin katseellani tyhjää penkkiä noiden huono ryhtisten puhelimen tuijottajien keskeltä, niitä kutsutaan kai teineiksi. Löydän yhden paikan jonkun ruskeahkuksisen vierestä. Menen varovasti hänen luokseen. "Voinko istua tähän", kysyn varovasti tuolta hieman pelottavan näköiseltä pojalta. "Joo ei siihe kukaa oo tulos", tuo hieman jo vähemmän pelottava poika vastaa. Hymähdän ja istun penkille ottaen repun pois selästäni.

Rehtori astelee ruokalan etuosaan ja aloittaa kertomaan luokkia. "Aleksi Kaunisvesi, 7B", rehtori huutaa. Lähden etsimään opettajaa 7B lappu kauniissa kädessä. Hetken päästä tuo ruskeahiuksinen tulee taakseni. Olin aivan liian kuuro tässä hälinässä, joten en kuullut tuon pojan nimeä. No ehkä luokassa sitten. Kun luokat oli jaettu, lähdemme kulkemaan kohti luokkaa, jossa meidän olisi tarkoitus varmaan käydä läpi ne samat järjestyssäännöt, jotka käydään joka ikinen vuosi läpi. Sen jälkeen luultavasti saamme tutkia uusia lukujärjestyksiä, jonka jälkeen on varmaan kaikkien rakastamia tutustumis leikkejä, sillä luokka on kokonaan uusi, ainakin minulle. Näiden ajatusten aikana olemmekin jo saapuneet luokkaan. Katsahdan taululle jossa näkyy jokaisen rakastama istumajärjestys. Miksi sellaisia pitää laatia, ennen kuin on tavannut edes koko luokkaa? Istun jonkun Ollin vieressä. Toivottavasti hän ei ole ihan yhtä ärsyttävä kuin vanha vierustoverini. Löydettyä paikkani, tajuan että tuo "Olli" on se kenen vieressä istuin jo ruokalassa. Istun varovasti pulpetin äären ja asetan repun tuolin selkänojaan. Istumme melkein takarivissä tuon Ollin kanssa.

Ensimmäinen tunti oli ohi. Tuo opettaja esitteli itsensä Anne-Mariksi, ja oli vähintäänkin 55-vuotias. Ikää hän ei kertonut, ja kun joku erehtyi kysymään, hän sai vastaukseksi vain "tuo ei ole ollenkaan kohtelias kysymys". Ihme tyyppi tuokin. Ja niinkuin arvelinkin, kävimme läpi järjestyssääntöjä. Käytimme siihen varmaan vartin ja nyt olisi välitunti. Seison ulkona, koska joku, erittäin tyhmä henkilö, päätti keksiä, että yläastelaistenkin täytyy tästedes mennä ulos välitunneilla. Onneksi ulkona on vielä jokseenkin lämmin, mutta odotan innolla talvea. Näen tuon Ollin seisoskelemassa pihalla yksin, joten päätän mennä hänen luokse, sillä olinhan minäkin yksin. Olen jo melkein hänen luonaan, kunnes jotain isompia poikia tulee hänen luoksen. Olli on selvästi heidän kaveri, joten peräännyn muutamalla askeleella. Olli kuitenkin kerkesi huomata minun lähestyneen, ja pyysi minut heidän mukaan. En viitsinyt kieltäytyäkkään, joten menen varovasti noiden minua paljon vanhemman näköisien poikien luokse. "Kuka tää on?" yksi noista kysyi. "Oon Aleksi", vastasin ehkä hieman liian hiljaa, koska joudun toistamaan nimeni ainakin kolmesti ennen kuin kaikki oli sen kuulleet. "Nii täs on Tommi, Niko ja Joonas", Olli kertoo minulle. Nyökkään vastaukseksi, sillä kävi jo ilmi etten osaa puhua tarpeeksi lujaa. "Tommi on kasilla, Niko ysillä ja Joonas on jo lukiossa. Sit on viel Joel mut sil ei varmaa ollu tänää kouluu.", Olli jatkaa. Nyökäytän päätäni jälleen. "Ooksä siis seiskalla?" ilmeisesti Niko kysyy. "Mm joo oon", vastaan. "Ollin pitäis olla kasilla, mut se ei jaksanu panostaa nii se jäi luokalle", Niko jatkaa. Nyökkään jälleen vastaukseksi. Eli Olli on minua vuoden vanhempi. Kello soi. Nyt palataan tuon ärsyttävän akan luokse.

Kävelen kohti kotia. Olli antoi minulle numeronsa päivän päätyttyä. Katson puhelintani ja törmäsin melkein tolppaan. Hienoa. Avaan kotioveni ja äiti tulee heti ovella vastaan. "Miten meni päivä?" äiti kysyi. "Ihan hyvin", vastaan. "No hyvä, voitko viedä Lunan ulos?" äiti kysyi. "No kai mä voin", vastaan. Menen etsimään hihnan kanssa meidän Luna koiraa. Löydän hänet minun 10 vuotta vanhan koirapehmolelun luota, joka on lähes yhtä tyhjä kuin minun pääni. Nappaan koiran syliini ja laitan sille valjaat. Avaan oven ja lähden kävelemään tuon pienen tallustelevan otuksen kanssa. Söpöä. Kävelen muutaman korttelin ja näen tutun näköisen hahmon. Tunnistan sen Olliksi. Heilautan kättäni ja hän näytti kädellään, että tulisin hänen luokseen. No mikäpä siinä.

Juttellemme hetken Ollin kanssa, kunnes tajusin, että aikaa oli mennyt jo ihan liikaa. Sanomme heipat ja lähdin takaisin kotiin päin.
_ _ _
Sanoja 773
Halusin alottaa tämmösen kirjan mis nää on nuorii koska rakastan ite lukee niitä. Kertokaa ihmees mp ja sanokaa myös et laitanko aina yhen tyypin näkökulmasta vai useemman tyypin?
Tää täs alus luultavasti etenee aika hitaasti ja toistaseks mitä oon kirjottanu on ollu vaa Ollin ja Aleksin näkökulmasta. Oon kirjottanu pari lukuu jo valmiiks talteen nii niissä on sit vaa jommankumman näkökulma. Sanokaa jos on kirjotusvirheitä!