Can you feel my heart [VALMIS]

100. Luku | Vain minä ja Aleksi |

Aleksin nk
Seison eteisen peilin edessä. Niko tulee kohta hakemaan minua kävelylle. En ihan tajua miksi hän haluaa lähteä minun kanssa kävelylle, mutta tietenkin suostuin. Jos hänellä on vaikka jotain tärkeää asiaa.

"Moi", sanon Nikolle, joka seisoo ovella. "Mihi me mennää?" jatkan. "Moi ja mennää vaik sinne läheisille kallioille tiiäks?". "Joo käy".

Kävelemme täydessä hiljaisuudessa. Luulisi Nikon aloittavan keskustelun, kun hänhän minua pyysi tänne.

"No miten sul menee?" Niko kysyy yhtäkkiä.
"Ihan hyvin", vastaan, kohauttaen olkiani. "No hyvä", Niko vastaa ja pörröttää hiuksiani.

Lähestymme hiljalleen kallioita, joille meidän oli tarkoitus mennä. Näen kauempana kaksi henkilöä kävelevän meitä kohti. "Voi vittu tääl on jotai muitaki", sihahdan Nikolle. "No toivottavasti ne on vaa ohikulkumatkalla", Niko sepittää jatkaen matkaa.

"Mitä noi täl tekee?" kysyn Nikolta, kun huomaan vähän matkan päässä Ollin ja Joonaksen. "Älä mua kato, mistä mä tietäisin?" Niko sanoo. "Vittu lähetääks pois, en just nyt haluis nähä tota", sanon nyökäten Ollia kohti. "No mennää nyt vaa, ei sun tarvii niille puhuu", Niko vastaa ja lähtee vetämään minua pientä tasannetta kohti.

Joonaksen nk
"Voi vittu miks noittenki piti nyt tänne änkee", Olli sanoo minulle. "No kai ne nyt saa mennä minne huvittaa", vastaan ja jatkan matkaa.

Istumme kallion tasanteella vierekkäin Ollin kanssa. Niko ja Aleksi juttelevat jostain vähän matkan päässä. Nyt olisi oikea hetki. Nousen varovasti Ollin vierestä, saaden häneltä kysyvän katseen. "Mul on asiaa Nikolle", sanon ja lähden noita kahta nuorta poikaa kohti.

"Niko tuuks käymää, mul ois vähä asiaa", sanon Nikolle vinkaten silmää. "Aa joo, venaa iha hetki", Niko sanoo Aleksille, joka vain nyökkää.

Ollin nk
Nyt minulla olisi tilaisuus. Tilaisuus sopia asiat Aleksin kanssa, mutta koska olen pelkuri, en uskalla tehdä aloitetta.

Kerään kaiken rohkeuteni ja lähden varovasti lähestymään Aleksia. Tälläisen tilanteen toteuttaja, altistaa itsensä vaaraan. Aleksi on kaikista vaarallisin nisäkäs, mitä maanpäältä löytyy. No ehkä ei kuitenkaan. Aleksi on söpö ja pieni, mutta erittäin aggressiivinen, jos sille päälle sattuu.

"Moi", sanon varovasti, saavutettuani Aleksin. "No mitä vittuu sä musta haluut?" Aleksi kysyy tuijottaen horisonttia. "Sopia", vastaan rehellisesti. Olisin hieman katu-uskottavampi, jos minun ääneni ei tärisisi kuin mikäkin vibra. "No sovi keskenäs vitun mulkku", Aleksi sanoo ja nousee seisomaan. Hän katsoo minua arvostelevasti. Hän näyttää siltä, että voisi sylkeä päälleni, minä hetkenä hyvänsä. Tottakai saat sylkeä, mutta tee se mielummin suuhuni.

"Aleksi oikeesti, mä en todellakaan halunnu sitä lasta, varsinkaan Alman kanssa, se ämmä on yks vitun kusipää ja huora. Ainoo mitä mä haluun tällähetkellä on sinä. Mä haluun sut. Vaan ja ainoastaan sut", selitän Aleksille. Hän katsoo minua tyrmistyneenä. "Aleksi pliis, mä haluun sut ja sua", sanon. Tunnen kuinka kyyneleet puskevat silmistäni ulos. Vittu että pitää olla niin herkkä. Aleksi ei sano mitään. Hän vain katsoo minua sanomatta mitään.

"Sano jotain", sanon meilkein kuiskaten.
"Okei", Aleksi sanoo. "Mitä okei?!" Parahdan.
"Mä kerron sulle avoimesti mun tunteista ja yritän pyytää anteeks ja sä vastaat okei?!" jatkan. Näen kyyneleen vierähtävän Aleksin poskelle. "Rakas voitasko me olla taas yhessä?" kysyn halaten Aleksia. Hän nojaa rintaani. Tunnen hänen nyökkäävän. "Oikeesti?" kysyn. "Joo", Aleksi kuiskaa. Irtaudun halauksesta ja käännän väkisin Aleksin kasvot katsomaan omiani. Pyyhin peukaloillani kyyneleet Aleksin poskilta. Tuijotan Aleksin sinisiä silmiä vielä hetken, ennen kuin yhdistän huulemme. Siinä me olemme vihdoin. Vain minä ja minun rakkaani Aleksi. Kaikkien näiden vastoinkäymisten jälkeen, olemme jälleen siinä. Sain vihdoin minun Aleksin takaisin omakseni.

The end
_ _ _
542 sanaa
Nyt se on valmista vihdoin. Meikä rupee nyt lomaileen ja palataan asiaan syssymmällä. Jos tää luku on tönkkö tai jotain nii mä lensin tänää espanjaa ja en oo nukkunu iha kauheesti, mut nuorena jaksaa, niinhän se Porkoki sanoo.

Haluun nyt viel kiittää ihan joka ikistä lukijaa ja kommentoijaa, ilman teitä tätä tuskin olis näi montaa lukuu. Kiitti et ootte jaksanu lukee tätä<3

Kiitti 38k lukijoita<3