Can you feel my heart [VALMIS]

49. Luku | moi Olllli |

Ollin nk
Makaan lattialla ja katson kattoa. Niin tyhjä olo kun Aleksi lähti. En ole tehnyt mitään kahteen päivään. En ole edes vaivautunut kouluun. Äiti antoi minulle luvan olla aluksi pari päivää pois, mutta huomenna minun pitäisi mennä kouluun. Olen käytännössä itkenyt nämä kaksi päivää putkeen. Välillä minut on pakotettu syömään.

Kävelen koulua päin. Olen jo tänään vetänyt yhdet itkupotkuraivarit, kun tajusin, että joudun olemaan koulussa ilman Aleksia. Hän oli viimeksi vain kaksi viikkoa pois ja koko Alma juttu alkoi.

Istun luokan takaosassa huppu päässä. Minulla on mustat verkkarit ja musta huppari. Olen värikäs tänään. Piirtelen tai enemmänkin suttaan vihkoni täyteen erilaisia kuvioita ja suttua. En ole kuunnellut tuntia olenkaan. Haluan pois. Painan pääni pulpettiin.

"Olli!" opettaja huutaa. Säpsähdän hereille. Herättelen toivoa, että koko Alma juttu ja Aleksin lähtö olisi vain unta, mutta ei ollut. Istun nuo samaiset vaatteet päälläni tyhjässä luokassa. Hetkinen. Tyhjässä? Aivan, tunti loppui. Nousen seisomaan ja pakkaan tavarani. Teen lähtöä. "Olli onko kaikki hyvin?" opettaja päättää kyysyä juuri ennen kuin astun ovesta ulos. "No on on", vastaan turhautuneesti ja jatkan matkaa.

"Moi Olllli", Joonas sanoo minulle. Kävelen kotiin päin. Koulu loppui juuri. Tai ei edes loppunut, mutta Joonaksella loppui. Enkä minä halunnut enää olla koulussa. Minulla olisi vielä kaksi tuntia koulua, mutta olen mielummin Joonaksen kanssa.

"Aa moi", tajuan vastata pitkän mietiskelytuokion jälkeen. "Ja näin Olli Matela selvisi hengissä avaruudesta takaisin maanpinnalle", Joonas selostaa uutistenlukija äänellä. Katson häntä ihmeissään, mutta hän vain hymyilee niin kuin aina. Kunnon hymypoika. Joonashan voitti hymypoikapatsaan neljännellä luokalla. Ihme kyllä minä en voittanut sellaista patsasta.

"Mitä sä haluut syödä", kuulen Joonaksen kysyvän. En vastaa. En vastaa, koska olen uppoutunut omiin ajatuksiini. Sinne te ette tälläkertaa pääse. Ajatuksiini siis. "Olli me hankitaan meijän takapihalle 10 käärmettä ja 5 kanaa", Joonas sanoo. Havahdun ajatuksistani. "Täh?" kysyn ihmeissäni. "No ei ny oikeesti", Joonas sanoo ja nauraa päälle.
"Kysyin et mitä sä haluut", Joonas toistaa kysymyksensä. "Aa siis öö no vaikka leivän", vastaan. "Okei mee oottaa mun huoneesee nii taijon sulle leivän, jossa on voin tilalla mun mälliä", Joonas sanoo. Katson häntä kauhistuneena. "Öö mä haluun MUN leivän ilman sitä kiitos", sanon järkyttyneenä. "Okei no katotaa mitä tuon", Joonas sanoo ja vinkkaa silmäänsä.

Istun Joonaksen sängyllä ja tuijotan hänen seiniään. Seinältä löytyy kitara ja jotain bändijulisteita. Kyllä olen käynyt täällä monia kertoja, mutta tutkin hänen seinät joka kerta uudestaan. Näen yhden bändijulisteen vieressä söpöjä kuvia Joonaksesta ja Nikosta. Siellä on myös yksi kuva missä on koko meidän söpö porukka. Kaikki hymyilemme söpösti ja näytämme iloisilta. Muistan, että Joonaksen äiti otti tuon kuvan joku aika sitten ja nauratti meitä kameran takana. Tulisipa Aleksi jo takaisin. Minulla on ikävä.
_ _ _
432 sanaa
En oo viel päättäny et teenkö time skipin siihe et Allu tulee takas vai en. Anyway teenkö vai en nii tos välisku Allu on pois tulee Almadraamaa koska lupasin sen jo mun kaverille:)