Can you feel my heart [VALMIS]

15. Luku | Äiti sun pitää valita |

Ollin nk
Istuin sohvalla ja kuuntelin, kun mummoni haukkuu homoja ja Aleksia. Nyyhkytin polviani vasten. Miksi hän on niin ilkeä? "Älä itke hyvä mies", mummoni sanoo. Millä keskiajalla tuo elää? "Koita ymmärtää, että mä rakasta Aleksia enemmän ku mitää, se on mun poikaystävä", sanon mummolleni päin naamaa. Hän tulee minua lähemmäs. Tämä jos joku on pelottavaa. "Nyt sinä poika ymmärrät, että homous on syntiä", mummoni sanoo. Hän ei onneksi huuda, koska silloin minä alkaisin pelätä. "Entä jos en ymmärrä?" kysyn. Olen nyt ehkä erittäin lähellä kuolemaani, mutta ei kai siinä. Mummoni ottaa kauluksistani kiinni ja nostaa ilmaan. Potkin jaloillani ilmaa, sillä tämä sattuu. Onnistun potkaisemaan kukkamaljakon rikki. "Nyt jos sinä et ymmärrä niin se Aleksi on kohta mennyttä", "Aiotko sä tosissaan tappaa jonkun sen takia, että se on onnellinen samaa sukupuolta olevan kanssa?" kysyn, vaikka tuskin saan henkeä. "Nyt Kirsi irti Ollista!" vaarini huutaa. Luulin, että hänkin on tätä vastaan. Mummoni tiputtaa minut lattialle. Yritän tasata hengitystäni. Vaarini juoksee luokseni. "Olli ootko sä kunnossa", "Mjoo oon".

Oveen koputetaan. Konttaan avaamaan sen. Minuun sattuu hieman edelleen mummoni käsittely. "Moi Allu, mikä on?" kysyn Aleksilta, joka oli ovella. "Äiti ei hyväksy mua tai meitä", hän sanoo itkien. Vedän hänet syliini. "Shh rauhotu rakas", koitan rauhoittaa Aleksia. Painan pusun tuon hiusten sekaan. Tässä me istumme meidän neliömetrin kokoisessa eteisessä sylikkäin.

Kävelimme ulkona, koska Aleksi pyysi, että menisimme kävelylle. "Mentäiskö istuu tonne puistoon?" Aleksi kysyy minulta. Nyökkään vastaukseksi. Menimme istumaan puiston penkille. Puisto oli tyhjä. Vain me kaksi. Silitin Aleksin reittä hitaasti. "Kyl niiden on pakko jossain vaihees tajuta", sanon Aleksille. Hän nyökkää ja painaa päänsä olkapäälleni.

"Mentäiskö jo takas meille?" kysyn sillä ulkona ei ole kovin lämmin näin iltasella. "Eiku mennään meille", Aleksi vastaa. "Meijän on pakko näyttää mun äitille, et me oikeesti rakastetaan toisiamme", hän jatkaa. Nyökkään varovasti. Sain jo tänään aika agressiivisen käsittelyn, että en tarvitsisi toista.

"Äiti!" Aleksi huutaa äidilleen ovelta. Hän puristaa kättäni vielä vähän kovempaa. Jos en Aleksin äidiltä saa agressiivista käsittelyä, niin Aleksilta sitten. En sellaista käsittelyä siis.
"Mitä mur-... mähän sanoin ettet sä saa tavata tota Ollia enää", Aleksin äiti sanoo. "Joo mutta mä aion tavata mun poikaystävää", Aleksi sanoo äidilleen. Tämä on ihan kuin katsoisi draamasarjaa. Tai elokuvaa. Hänen äitinsä tuhahtaa ja lähtee keittiöön. "Sen mä vaan sanon, että mä en oo susta tollasta kasvattanu!" tuon äiti vielä huutaa. Aleksi näyttää siltä, että alkaa kohta itkemään. Vedän tuon suloisen pojan halaukseeni.

"Äiti sun pitää nyt valita, minä tällasena tai ei mua ollenkaan", Aleksi sanoo itkunsa keskeltä. Hän on liian suloinen. Jos hänen äiti nyt valitsee väärin, hän ei ole enää elossa. Okei ehkä minä en tappamaan ruve. Painosanalla ehkä. Oli hiljaista. Hänen äiti ei vastaa mitään. Hänen äiti kävelee meidän luokseen. Hän ei näytä vihaiselta, joten ei syytä pelätä. Kai.
"Tottakai mä valitsen sut. Anteeks että mä sanoin sulle niin rumasti, eikä se ole tietenkään mikään selitys, että mä vaan vähän järkytyin, mutta kyllä mä sua oikeesti rakastan", tuon äiti kertoo. Mielestäni tuo selitys oli ehkä yksi epäselvimmistä selityksistä, mutta ainakin pyysi anteeksi. "Ja Olli tottakai sä oot tervetullut meidän perheeseen Aleksin poikaystävänä", tuo vielä jatkaa selitystään. Nyökkään vastaukseksi. Silitän Aleksin selkään ja hän alkaa vihdoin rauhoittumaan. Aleksi on liian ihana.
_ _ _
526 sanaa
Tää on vähä epäselvä, mut ehkä se ei haittaa.