45. Luku | yks Alma |

565 31 18
                                    

/time skip Aleksin ja Ollin synttäreihin\
Joonaksen nk
Tänään vietämme Ollin ja Aleksin synttäreitä. Päätimme pitää juhlat yllätyksenä eli he eivät tiedä juhlista. Suunnitelmamme on se, että minä hommaan Ollin paikalle ja Niko Aleksin. Joel ja Tommi ovat valmistelleet paikan valmiiksi. Vaikein tehtävä on varmasti minulla, koska Olli on vaikea raahata johonkin, jos ei ole Aleksi. Ja niinkuin varmaan hyvin tiedätte, minä en ole Aleksi.

"Olli lähtisiks mun kaa leffaan?" kysyn Ollilta. Hän makaa sängyllä ja lukee jotain puhelimestaan. "En mä jaksa", Olli vastaa. Niin kuin sanoin, Olli on vaikea saada liikkumaan. "No meille?" kysyn. "En mä", Olli vastaa. Taas. "No lähtisit ees kävelylle, mul on asiaa", sanon, vaikka eihän minulla ole mitään asiaa. "No sano asias", Olli tuhahtaa. "Eiku haluun ulos", sanon ja revin Ollilta puhelimen pois. Olli pyöräyttää silmiään, mutta suostuu lopulta.

Kävelemme katua pitkin. Laitoin juuri ennen lähtömme Joelille viestiä, että olemme tulossa. Joel vastasi, että kaikki on valmista ja, että Aleksikin on lähtenyt. "Voitasko mennä jo takas?" Olli kysyy. Olemme siis kävelleet ehkä 100 metriä. "Eiku mennää meille", sanon. Olli tuhahtaa, mutta jatkaa silti matkaa.

Näen Nikon ja Aleksin tulevan toisesta suunnasta meitä vastaan. "Kato Allupallinen on tuolla!" Olli kiljahtaa. "Anteeks mikä?" kysyn huvittuneena. "Allupallinen", Olli sanoo ja nopeuttaa tahtiaan. "Oota nyt", sanon juosten Ollin kiinni. "Mut ei oo aikaa oottaa ku Allu on tuolla", Olli sanoo.

"Moi", sanon Nikolle. Olli oli käytännössä juossut Aleksin luokse, vaikka he näkivät viimeksi aamulla. "Moi", Niko sanoo ja ottaa minun käteni omaansa. "Mentäiskö me kaikki nyt meille?" tajuan kysyä. "Joo", Niko vastaa.

Avaan kotioveni. Näen oviaukkoon ripustetun teksin "Happy birthday!". "Yllätys!" Joel ja Tommi huutavat, kun astumme eteiseen. Olli ja Aleksi näyttävät molemmat yllättyneiltä. Eli taisimme onnistua. "Kiitos!" Aleksi ja Olli sanovat samaan aikaan ja hyökkäävät halaamaan meitä. "Olkaa hyvät", sanomme samaan aikaan Joelin, Nikon ja Tommin kanssa.

"No mut hei tulkaa nyt tonne keittiöön", Tommi sanoo, jolloin irrottaudumme ryhmähalistamme.

Aleksin nk
Katson lumoutuneena pöytää, joka on katettu täyteen erilaisia herkkuja. Tunnen kyynelten kohoavan silmiini. "Kiitos", sanon tuntien kyyneleen tipahtavan poskelleni. "Voi Allu", Joonas sanoo ja halaa minua.

Istumme ruokapöydässä. Syömme kakkua, jonka nuo neljä olivat hakeneet jostain leipomosta. Onneksi, koska muuten olisimme seuraavana oksentamassa kaiken ulos. Ei sillä etten luottaisi heidän kokkitaitoihin.

"Mitä haluutte tehä?" Joel kysyy osoittaen kysymyksen ilmeisesti minulle ja Ollille. "Jotai hauskaa", Olli sanoo ja etsii tyhjän pullon käsiinsä. "Ai pullonpyöritystä?" Joonas varmistaa johon Olli nyökkää.

Olli pyöräyttää pulloa ja se osuu Tommiin. "No Tommi totuus vai tehtävä?" Olli kysyy.
"Totuus", Tommi vastaa rennosti. "Onks sul joku täl hetkel?" Olli kysyy. "Ehkä", Tommi vastaa ja vinkkaa silmää. "Mitä? Kuka?" Olli kyselee. "Yks kysymys kerrallaa", Tommi sanoo ja pyöräyttää pulloa. Se osuu Joonaksen. "Totuus", Joonas sanoo ennen kuin Tommk ehtii kysyä. "No miten villisti menee Nikon kaa?" Tommi kysyy. "Ai mitä villisti?" Joonas kysyy ihmeissään. "No käytä aivoja", Tommi sanoo ja läpsäisee Joonasta jalkaan. "No aika villisti kyl joo", Joonas sanoo ja katsoo Nikoa, joka virnuilee hänelle.

Peliä on mennyt jonkin aikaa. Aleksi pyöräyttää pulloa. Pullo osuu Tommiin. "Kuka se sun onnekas tyyppis on?" Aleksi kysyy. "Yks Alma", Tommi sanoo. Katson Aleksia silmiin.
"Anteeks mitä?!" kysyn.
_ _ _
510 sanaa
Tää Alma ei jätä rauhaa vielkää:)

Can you feel my heart [VALMIS]Tempat cerita menjadi hidup. Temukan sekarang