Can you feel my heart [VALMIS]

36. Luku | Lopeta! |

Ollin nk
Herään pahaan oloon. Pitikin juoda eilen. Onneksi on viikonloppu niin ei tarvitse mennä kouluun krapulassa. Nousen istumaan ja tunnen oksennuksen nousevan kurkkuuni. Otan kilpajuoksun oksennuksen kanssa ja kerkeän juuri ja juuri ennen oksennusta maaliin. Eli siis vessaan. Joku koputtaa vessanoveen ja avaa sen. "Otatko vettä?" joku kysyy. En ole ihan varma kuka. "Joo kiitti", vastaan. Juon veden ja istun vessan lattialle. Katson ylöspäin ja näen mummini. "Moi", sanon vähän välinpitämättömästi, koska viimetapaamisemme ei ollut mikään parhain.

"Sun vanhemmat lähti eilen kuukaudeks pois ja pyysi mua käymään täällä katsomassa sinua", mummoni selittää. "Okei", vastaan katsoen lattiaa. "Ja anteeksi siitä edellisestä kerrasta, en vain jotenkin pystynyt hyväksymään sitä, eikä se tietenkää mikään selitys ole, anteeksi", tuo jatkaa. "Okei saat", sanon ja hymyilen pienesti.

Istuin ruokapöydän ääreen. Mummoni oli kattanut pöydän ja valmistanut lihapullia ja perunamuusia.

"Missäs sä olit eilen ku olit sellasessa kunnossa aamulla?" mummoni kysyy. "Yksissä juhlissa ja siel meni vähän yli", vastaan. "Okei", mummoni sanoo.

Sain syötyä ja tein lähtöä ulos. Sovin, että menen Joonaksen kanssa ulos puhumaan jostain.

Näen Joonaksen kaukana puistossa. Vilkutan tälle, mutta hän ei vilkuta takaisin. Miksi? Kävelen Joonaksen luokse ja moikkaan häntä, mutta hän ei takaisin. "Mikä on?" kysyn vähän ärähtäen. "Noku mitä sä teit siel eilen?" tuo kysyy. "No olin bileissä ku halusin nollata pään ja soitin sulle, koska halusin pois sieltä", vastaan. "Mut miks sä olit siel?" Joonas kysyy. Mitäs se tuolle kuuluu. Kai minä nyt saan bileissä käydä ilman syytä. "No mut kutsuttiin sinne", vastaan. "Joo mut minkä takia sä meet bileisiin yksin sut olis voitu vaik raiskaa tai huumata siellä", Joonas sanoo ja voin kuulla hänen äänestään kuinka huolissaan hän on.
"Hei mitään ei tapahtunu ja halusin vähä nollaa päätä", vastaan. "Mut ois voinu tapahtuu, enkä haluu menettää sua", Joonas sanoo jo melkein itkien. "Joonas mikä on?" kysyn huolissaan. "Noku sul on paha olla ja mä en oo auttamas vaan mä oon koko ajan Nikon kaa ja sit sä meet johonki bileisiin mis sulle voi sattuu vaik mitä", Joonas selittää jo vähän itkien. "Joonas se oli mun oma päätös et meen sinne", vastaan halaten Joonasta. Hän nyyhkyttää olkapäätäni vasten. "Joonas kaikki on hyvin", sanon silittäen tuon hiuksia. Hän nyökkää olkapäätäni vasten.

Kävelen kotiin päin. Näen Alman tulevan minua vastaan. Laitan hupun päähän ja käännän katseeni maahan.

"Mihin sä lähit eile?" kuulen Alman kysyvän.
"Kotiin", vastaan. "Miks?" tuo jatkaa. "No ei huvittanu olla siel enää", vastaan ja otan askeleen eteenpäin. "Hei meil jäi joku juttu eilen tekemättä", tuo sanoo ja kuulen hänen äänestään, että hän virnuilee. "Ei jääny", älähdän ja yritän lähteä, mutta Alma nappaa ranteestani kiinni. "Lopeta!" huudan, mutta tuo ei välitä. Hän vetää minut kiinni itseensä ja suutelee minua.
_ _ _
441 sanaa
Kiva sää ulkona on:)