Can you feel my heart [VALMIS]

61. Luku | eli vittu kaiken! |

Alman nk
Olen Joonaksen kotipihassa. Koputan oveen. Odotan, että joku tulisi avaamaan. Pian kuulen eteisestä askelia. Oven avaa Joonas. Joonas joka näyttää siltä, että hän olisi juuri saanut sähköiskun. Hänen hiukset näyttävät ainakin siltä.

"Mitä?" Joonas kysyy. "Onks Aleksi tääl?" kysyn. "On", Joonas vastaa. "No voisko se tulla tähän?" pyydän. "No oota", Joonas sanoo.

Paidaton Aleksi tulee eteiseen. Hänen hiukset ovat pörrössä. Ei tosin ihan niin pörrössä kuin Joonaksen. "No oliko asiaaki?" Aleksi kysyy.
"Joo, aattelin vaa sanoo et mun mielest ei ollu oikein se mitä teit", sanon. "Aha no joo ei ollu ei, mut ei toikaa oo millään tavalla ok mitä sä teet ja oot tehny", Aleksi sanoo. "No mut ne on jo menneitä juttuja, ja voidaan sopii et tääki on vanha juttu. Kunhan annat mun ja Ollin olla", sanon hymyillen. "Olli on mun", Aleksi tuhahtaa ja vetää oven kiinni. Laitan jalkani oven väliin. "Kuules homo, pidä se pikku turpas kiinni, ja vedä vaikka käteen, koska Olli on hetero", sanon. "Vedä ite", Aleksi sanoo pamauttaa oven kiinni.

Hymähdän itsekseni ja lähden kotiin.

Ollin nk
Vittu kun en muista mitään. Muistan vain Alman ja jotenkin Joonaksen. Niin ja tietysti sen, että Aleksi hakkasi minut. En vain muista, että miksi.

Katson ikkunasta ulos. Näen pihalla linnun, joka lentää täysin yksin. Pian se meinaa törmätä ikkunaan, mutta pysähtyy viimehetkellä. "Terve", sanon linnulle, joka päätti jäädä ikkunalaudalle. Huomenna pääsisin vihdoin kotiin. Voisin viettää aikaa Alman kanssa. Minun tyttöystäväni. Kun muistaisin edes, kauan olemme seurustelleet.

Voisin kysyä sitä huomenna Almalta, kun hän tulee minua vastaan sairaalalle.

Joonaksen nk
"Aleksi rauhotu", sanon Aleksille, joka parhaillaan on heittämässä lasia seinään. "En rauhotu, se vitun kusipää ämmä vie multa kaiken", Aleksi parahtaa. "Eli Ollin", tarkennan. "Nii eli vittu kaiken!" Aleksi huutaa ja viskaa lasin seinään. "Aleksi!" huudan. Lasi menee tuhanteen osaan ja leviää lattialle. Aleksi lahoaa maahan itkemään. "Voi Allu rakas", sanon ja istun tämän viereen. "Mul ei oo vittu mitään", Aleksi itkee. "On sulla mut, aina", sanon. "Kiitos", Aleksi nyyhkyttää.

Kannan Aleksin yläkertaan. Hän lopulta nukahti syliini keittiö lattialle. Peittelen hänet minun sänkyyni. Minä taidan nukkua patjalla. Täytyy vielä siivota lasinsirpaleet lattialta, ettei isän ja äidin jalat ole ihan verillä, kun he tulevat yötöistä kotiin.

Vedän imurin töpselin pois seinästä. Vihdoin sain lasinsirpaleet siivottua. Niitä löytyi olohuoneesta asti.

Käyn makaamaan patjalle. Vedän peiton päälleni. "Joonas, voitko tulla tänne mun viereen?" Aleksi pyytää. "Joo voin", sanon ja kömmin pois patjalta. Aleksi nostaa peiton kulmaa, jotta voisin mennä sen alle. "Nyt hyvää yötä Aleksi", sanon ja suljen silmäni.
"Öitä", Aleksi sanoo. "Kuinka lähelle mä saan tulla?" Aleksi kysyy vielä. "Ihan niin lähelle ku vaa haluut", sanon. "Mut nyt silmät kiinni", lisään. "Joojooäiti", Aleksi sanoo. Hymähdän, mutta en jaksa enää vastata. Suljen silmäni ja nukahdan.
_ _ _
446 sanaa
🐉