Can you feel my heart [VALMIS]

91. Luku | aikooks se pitää sen? |

Joonaksen nk
Olli lähti jokin aikaa sitten käymään Alman luona. Odotamme Aleksin kanssa, että hän tulisi takaisin. Olemme istuneet koko tämän ajan täydessä hiljaisuudessa.

Pian kuulemme ulko-oven aukeavan. Tai siis minä kuulen, koska Aleksi on ehtinyt nukahtaa. Kuulen Ollin kävelevän portaita yläkertaan. Hän lähestyy huoneen ovea.

"No?" kysyn odottavaisin katsein Ollilta. "Ei se aijo pitää sitä", Olli sanoo. Voin kuulla helpotuksen hänen äänessään. "No huh", vastaan. Nousen seisomaan ja vedän Ollin tiukkaan halaukseen.

Olli irrottautuu halista ja kääntyy katsomaan Allua. Hän hymyilee Aleksille pienesti. Onhan hän kieltämättä suloinen, kun hän nukkuu. Hänen hiukset ovat sekaisin ja suu pienesti raollaan. Hänellä on päällään Ollin huppari ja verkkarit, joiden lahkeet ovat nousseet hieman ylöspäin. "On se söpö", sanon, keskeyttäen hiljaisen hetken. "Se on liian söpö", Olli sanoo. Hän menee sängylle Aleksin viereen ja ottaa Aleksin lusikkaan. Tässähän tulee ihan ulkopuoliseksi.

Aleksi alkaa vihdoin näyttämään heräämisen merkkejä. Hän ja Olli pitävät tuossa omaa söpistelyhetkeään, joten minä vain katselen ympärilleni ja odotan, että se on ohi.

"Aikooks se pitää sen?" kuulen Aleksin kysyvän Ollilta. "Ei", Olli sanoo ja pussaa Aleksin nenänpäätä. "Okei hyvä", Aleksi sanoo ja rutistaa itseään Olliin kiinni.

"Mä en nyt mitenkään haluis keskeyttää tai mitää, mut täs tulee vähän ulkopuolinen olo", sanon keskeyttäen noiden söpöstely hetken.
"Pyydä Niko tänne, kyl tähän sängylle mahtuu neljä", Olli vakuuttaa. Katson Ollin sänkyä, johon ei todellakaan mahtuisi neljää ihmistä. Tai ehkä jos maattaisiin päällekkäin. Päätän kuitenkin pyytää Nikon tänne.

Niko tulee vihdoin. Hän tulee halaamaan minua. Minä rutistan häntä oikein lujaa. Meinaan menettää tasapainoni ja horjahtaa taaksepäin, mutta Niko pelastaa minut.

"Noni kato jos me mennään tänne seinään päin ja Aleksi tulee makaa mun päälle nii te mahutte tohon ihan hyvin", Olli selostaa minulle ja Nikolle. Katsomme epäröiden hyvin pieneltä näyttävää tilaa. "Noni siihe vaa", Olli sanoo halaten Aleksia. Niko käy sängylle makaamaan. Minä menen hänen päälleen varovasti.

"Ei mitää hätää sä voit ottaa iha rauhassa", Niko kuiskaa minulle. Hän ilmeisesti aisti minun varovaisuuteni. Kieltämättä minua hieman pelottaa, että tapan Nikon makaamalla hänen päällään. Niko silittää toisella kädellä selkääni ja toisella hiuksiani. Pidän päätäni Nikon rinnan päällä ja kuuntelen hänen sydämmensä tasaisia lyöntejä. Pidän toista kättäni Nikon selässä ja toinen käteni silittää Nikon ihanan pehmeitä hiuksia. Toisinsanoen, tässä on hyvä olla.

"Joonas herää", kuulen Nikon sanovan. Mumisen jotain omaa merkiksi, että olen hereillä. "Rakas mä tiiän, et sua väsyttää, mut sä et voi nukkua enää, koska sit sä et saa yöllä nukuttua", Niko selittää. En edelleenkään jaksa avata suutani vaan mumisen jotain omaa jälleen. "Me mentäis nyt syömään", Niko sanoo. Yritän pompata nopeasti ylös, mutta se ei ihan onnistu, vaan kaadun takaisin sängylle. No ainakin minä yritin herätä, mutta Jumala päätti, että ei minun kuulu olla hereillä.
_ _ _
443 sanaa
Olin lauantain siel ylexpopis ja öö kuolin mut öö joo. Mul alkaa tänää työt jee. Rahaa.
Kiitti 28k lukijoit<3