Can you feel my heart [VALMIS]

28. Luku | nyt oli oikeesti vahinko |

Aleksin nk
"Tuutko syömään?" Olli kysyy minulta.
"Mmm", mumisen unenpöpperössä. "Tuu", Olli sanoo ja lähtee. Nousen istumaan ja katson seinää. Etsin lähimmät vaatteet ja puen ne päälleni, sillä minulla alkoi olla kylmä.

"Hupparivaras", Olli sanoo minulle, kun töpöttelin alakertaan. Katson hupparia, joka on päälläni ja tajuan, että se on Ollin. "Nyt oli oikeesti vahinko", sanon, sillä tottahan se oli.

"Mis Joel on?" kysyn, koska hän ei ollut keittiössä. "Ei sille maistu kuulemma", Tommi vastaa. Nyökkään ja nappaan pöydältä jugurtin. "Se tunne ku oot raatanu aikasin aamulla koko porukalle pöydän täytee aamupalaa ja kiitos on se, että yks ei syö ollenkaa ja muut ottaa jonku yhen vaivasen jugurtin", Tommi sanoo muka loukkaantuneesti. Naurahdan hieman ja otan vielä jugurtin lisäksi leivän. "Mut mähän syön", Niko sanoo ja näyttä kahta leipäänsä, jotka on vähintään yhtä täytetyt kuin isäni leivät ja lisäksi hänellä on jugurtti. "Sentää joku", Tommi huokaisee.

"Mis Joonas on?" kettiöön vaivautunut Joel kysyy. "Se nukkuu vielä", Tommi vastaa.
"Mut tuu syömää", Tommi jatkaa. Joel pudistaa päätään ja menee takaisin sohvalle.

"Huomenta", Joonas sanoo käheällä aamuäänellään, kun hän vihdoin tulee syömään. "Huomenta", Niko sanoo.

Yhtäkkiä Joel pinkaisee keittiöön. "Nytkö sulle maistuu?" Tommi kysyy Joelilta. Hän nyökkää ja istuu minun viereeni. Joonas katsoo sivusta ja lopulta ottaa pöydästä leivän ja voitelee sen. Päälle hän laittaa vielä kurkkua.

Huomaan ettei tuoleja ole kuin viisi. Mihin yksi on kadonnut, koska eilen aamulla niitä oli kuusi. "Missä yks tuoli on?" kysyn Tommilta.
"Aa totta öö Porko ja Niko onnistu rikkoo sen", Tommi kertoo. Katson ihmeissäni Joonasta ja Nikoa.

"Miten?" kysyn pitkän hiljaisuuden jälkeen.
"Noku me vaa vähä hypittiin siihe ja sit kuulu vaa kräks ja sit mä istuin siihen ja se vaa meni alta", Niko kertoo. Katson Nikoa huvittuneena. Aina nuo onnistuu. "Mut mihin mä istun?"Joonas kysyy vähän ärtyneesti. "No voit mennä aina jonku syliin tai lattialle", Tommi kertoo. "Joo no eiks Aleksi voi mennä Ollin sylii, ku ne on vähä pienempii, eikä nää tuolit selvästi kestä mua ja Nikoo", Joonas kysyy.
"No kyl ne kestää jos ette hypi niille, ja mulle on ihan sama miten teette kunhan ette riko mitään", Tommi vastaa.

Joonas katsoo minua kysyvästi. Nousen ja menen Ollin syliin istumaan. Hän oli selvästi vähän pihalla, sillä hän hätkähti ja katsoi minua kysyvästi. "Joonas tartti tuolin", selitin tuolle brunelle. Hän nyökkäsi.

Nakersin leipääni. Olin jo ihan täynnä, mutta en halunnut jättää mitään kämäistä kantapalaa niin kuin kolme vuotiaat. "Onko pahaa?" Tommi kysyy minulta. "Eiku oon vaa nii täynnä", sanon ja puraisen pienen palan leivästä. Tommi nyökkää vastaukseksi.

"Mun pitää lähtee kotii nyt", Joel huikkaa eteisestä. "Mä en tienny et sul on kotiintuloajat ku asut yksin", Tommi vastaa. "Ei mul ookkaa mut pitää käydä viel kaupas ja lukee kokeisii nii meen nyt kotii", Joel vastaa. "Okei moikka!" huudamme kaikki yhteen ääneen.
"Moro", hän huikkaa ja laittaa oven kiinni.

Joonaksen nk
Istumme sohvalla. Joel lähti juuri. "Mä haluun läheisyyttä", Niko sanoo minulle. "Okei", vastaan. Niko käpertyy kainalooni. Silitän tuon brunen hiuksia ja selkää. "Mun äiti soitti ja sano et mun pitää mennä kotii, ku en ikin oo siel enää", Aleksi sanoo. "Okei", vastaan Nikon kanssa. "Kaikki vaa lähtee", Tommi sanoo ja esittää surullista. "Nii no meki varmaa Nikon kaa lähetää iha koht", sanon Tommille vilkaisten Nikoa samalla. "Miks?" Tommi kysyy. "Äiti sano et meijän pitää mennä jo koht", vastaan johon Tommi vain nyökkää.
"No mut Olli ethän sä viel lähe?" Tommi kysyy Ollilta. "No ei mulla kai mikää kiire oo", hän vastaa.

Lähdemme Aleksin kanssa samalla oven avauksella. "Moikka!" huudamme kaikki sulkiessa oven.

"Onks teil jotai ja miks Joelki on nii kiinni Joonakses koko aja", Aleksi kysyy, kun kävelemme kotiin päin. "Ei ja mul ei oo mitään hajuu miks Joel on mus kii koko aja", vastaan Aleksille. Aleksi katsoo minua ja Nikoa vuorotellen ja sitten meidän käsiä, jotka ovat kiinni toisissaan. Niin siis pidimme kädestä kiinni. "Nii joo teil ei siis oo mitää", Aleksi sanoo ja katsoo taivaalle. "Ei oo", sanoin.

Istumme sängylläni. "Joonas mul on asiaa", Niko sanoo ja katsoo minua vakavalla ilmeellä. No nytkö se haluaa muuttaa pois meiltä.
_ _ _
666 sanaa
Moi ja kiitti 3k lukijoit