Can you feel my heart [VALMIS]

29. Luku | kaksi ja puoli viikkoa |

Nikon nk
"Joonas mul on asiaa", sanon. Joonas katsoo minua kysyvästi. "No sano", Joonas sanoo.
"Noku must tuntuu et... äh ei täst tuu mitään", sanon ja nojaan päätä käsiini. "No sano nyt", Joonas sanoo. "Noku mä tykkään susta okei?" sanon ja odotan jonkin laista reaktiota. Joonas katsoo ensin minua ja sitten varpaitaan. Sanoisi nyt jotain.

Ollin nk
Istuin Tommin perheen olohuoneessa. Pelasimme pleikkaria. Katsoin puhelintani. Olin saanut Aleksilta viestin.

Munsöpöallu💞: Me lähetään kaheks ja puoleks viikoks Thaimaaseen😖😖
Minä: Ette lähe!! En kestä niin kauaa ilman sua!!😩
Munsöpöallu💞: Emmäkkää ilman sua, mut kuulemma se on liian pitkä aika et olisin yksin näin nuorena...
Minä: Millon te sit lähette??!!
Munsöpöallu💞: Ens viikon lauantaina...
Minä: Et saa lähtee!! Tuu meille heti ku voit haluun olla sun kaa nii paljon ku mahollista ennen ku lähette!!!
Munsöpöallu💞: Joo mä tuun teille vaik huomen koulun jälkee ku en saa enää tänää lähtee mihinkää
Minä: Joo
- - -
Miten kestän kaksi ja puoli viikkoa ilman tuota söpöä ihanuutta. En voi elää edes päivää ilman sitä niin, miten elän kaksi ja puoli VIIKKOA?!
"Olli voisiksä pelatakki, ku oon nyt joholla varmaa 20-0", Tommi sanoo ja tökkää minua olkäpäähän. "Aa joo", sanon havahtuessani omista ajatuksistani.

On ilta. Kävelen kotiin Tommilta. Oli kyllä kiva viikonloppu. Mutta miten minä pärjään sen kaksi ja puoli viikkoa ilman Aleksia? En mitenkään. Siinä vastaus.

Pääsen vihdoin kotiin. Istahdan sängylleni. Katson seinälläni olevaa kuvaa, jossa minä ja Aleksi makaamme sängylläni ja halaamme. Se on Joonaksen salaa ottama kuva, jonka päätin myöhemmin tulostaa ja laittaa seinälle kaikkien bändijulisteiden keskelle. Sopii sinne hyvin. Minä ja minun suloinen Aleksi. Siirrän katseeni kuvan alapuolella olevaan kitaraan ja bassoon. En olekaan soittanut hetkeen. Sain tuon basson joululahjaksi pari vuotta sitten. Ja kitaran sain Joonakselta, kun hän sai uuden muutama vuosi sitten.

Muisteluhetkeni saa päätöksen, kun äitini pamahtaa huoneeseeni. "Mikä tää poikaystävä juttu nyt on?" äitini kysyy. "Hä?" kysyn, kunnes muistan, mitä perjantai aamuna tapahtui. "Aaa no Aleksi, mun poika ystävä oli siinä", vastaan ja pidän katseeni kitarassa.
"Mutta ethän sinä ole homo?" äitini sanoo kysyvästi. "No kyllä olen", vastaan, nostamatta katsetta. "Mutta ei se käy", äitini sanoo. "Jaa miksei?" kysyn, pitäen katseeni edelleen kitarassa. "No koska sinä olet poika", äitini vastaa. "Eli tyttö saa olla homo?" kysyn. Äitini tuhahtaa ja lähtee pois. Kohautan harteitani ja otan kitaran telineestä.

Pyörittelen kitaraa käsissäni, kunnes aloitan soittamaan. Soitan epämääräisiä sointuja. Pitäisi varmaan mennä nukkumaan. Huomenna on kuitenkin koulua.

Vedän peiton päälleni. Selaan vielä hetken puhelintani. Isäni tulee huoneeseeni. "Mä kuulin äitiltä", hän sanoi. Oletin hänen olevan vihainen, mutta hän kuulosti enemmänkin... ymmärtäväiseltä? "Mä puhun äitilles vielä, mut mun puolesta saat seurustella kenen kanssa haluat", isäni sanoo. Katson häntä silmät suurina. "No kiitos kai?" vastaan.
"Hyvää yötä", isäni sanoo ja sulkee oven.
"Öitä", sanon, vaikka isäni meni jo. Nyt olen erittäin hämmentynyt.

Joelin nk
Makaan sängyssäni. Katson Joonaksen instagramia. Miksi hän on niin ihana? Ja miksi Niko on hänen kimpussaan koko ajan? Minä haluaisin olla hänen kimpussa koko ajan. Olen ehkä vähän ihastunut, mutta Joonas on varmaan ihastunut Nikoon. Kaikki on perseestä. Ihan kaikki. Olisinpa yhtä hyvännäköinen kuin Niko. Olisi ehkä jotain mahiksia Joonakseen.
_ _ _
509 sanaa
Moikkuu