Can you feel my heart [VALMIS]

7. Luku | yksi brunette nimeltä Olli |

Aleksin nk
Herään herätyskellooni. Koitan saada sen pois päältä silmät kiinni, mutta epäonnistuttuani avaan silmät ja näen pimeän huoneeni. Teen joka aamuiset aamutoimeni, jonka jälkeen lähden kävelemään kohti koulua. Saavun Ollin pihalle ja jään odottamaan että tuo brunette tulisi ulos. Odotan ainakin viisi minuuttia kunnes menen koputtamaan oveen. Ollin äiti tulee avaamaan oven. "Moi Aleksi, Olli on kipeänä eikä tule kouluun", tuon bruneten äiti kertoi minulle. Eli yksin kouluun siis. Mahtavaa. "Voinko käydä sanomassa Ollille edes moi?" kysyn. "No kai sä voit, mutta hän saattaa vielä nukkua", Ollin äiti vastasi minulle. Koputan Ollin huoneen oveen.
"Sisään", kuuluu väsynyt ääni. Raotan ovea saaden pienen hymyn tuon bruneten kasvoille. Hymyilen takaisin. Onko mitään suloisempaa kuin Ollin hymy? "Halusin tulla moikkaa sua ennen ku lähen kouluu", kerron Ollille. Tuo nyökkäsi vastaukseksi. Ei huvittaisi lähteä yksin kouluun, mutta kai se on pakko. "Moikka mun pitää nyt lähtee", sanon Ollille. "Mm moikka", Olli vastaa saaden hymyn kasvoilleni. Suljin oven ja lähdin kipittämään alakertaa kohti. Lähdin kävelemään kohti koulua. Katson kelloa ja tajuan, että kouluni alkoi jo hetki sitten. Olen siis ensimmäisellä viikolla myöhässä.

Koputan luokan oveen varovasti. Toivottavasti edes yksi ihminen kuuli tuon. Opettaja tulee avaamaan oven ja katsoo minua erittäin vihainen ilme kasvoillaan. "Anteeks et oon myöhäs... mun... mä kaaduin matkalla", sönkötän opettajalle, joka katsoo minua erittäin epäuskoisena. "Jaha, no mene istumaan tuonne ja hae matkalla kirja ja vihko minun pöydältä", opettaja ohjeistaa minua. Istuin nurkkaan ja otin puhelimeni esille. Olisipa Olli täällä. Nyt ei kyllä huvita opiskella ei sitten yhtään. Päätin laittaa Ollille viestiä.
Olli<3
Minä: Moi mikä olo sul on?
Olli: Ihan hyvä
Minä: No hyvä, tääl on tylsää ilman sua
Olli: No mut tuun huomen varmaan jo kouluu. Koita pärjäillä<3
Minä: Joo nähään huomen<3
- - -
Huomaamattani hymyilen viesteille. "Mikäs on 2b:n vastaus, Aleksi kertoisitkos sinä", opettaja kysyy. "En", vastaan lyhyesti ja ytimekkäästi.

Tunti loppui ja menin etsimään muita kavereitani. Huomaan Nikon ja Tommin seisovan vähän kauempana. He selvästi puhuvat jostain. "Moi", sanon saavuttuani heidän luokse. "Moi", Tommi ja Niko sanovat yhteen ääneen. "Missä Olli on?" Niko kysyy.
"Se on kipee nii se ei tuu tänää kouluu", vastaan. Niko ja Tommi nyökkäilivät. Vaivuin omiin ajatuksiini, kun Tommi ja Niko alkoivat keskustella joistain toisen asteen yhtälöistä. Minähän olen vielä niin nuori etten tajua edes niist ensimmäisistä mitään. Olisipa Olli terve niin pääsisin hänen luokse koulun jälkeen. On niin yksinäistä ilman häntä. Kellot pirisevät välitunnin loppumisen merkiksi. Lähden tallustamaan kohti seuraavan tunnin luokkaa.

Olen menossa sisälle, kunnes joku tönäisee minua sivummalle niin, että törmään ovenkarmiin. Löin pääni siihen ja se sattui aika paljon. Katsoin hetken ympärille. Jäätävä kipu valtaa koko ajatukseni. Lähden kohti vessoja. En tiedä miksi, mutta siellä voin rauhoittua ensin. Lukitsen oven ja istun lattialle. Tunnen kuinka kyyneleet kohoavat silmiini. Otan puhelimen taskustani ja alan kirjoittaa Ollille viestiä. Hän ei ehkä ole täällä fyysisesti, mutta ehkä hän voi auttaa minua.
Olli<3
Minä: Joku tönäs mua ja löin mun pään ja nyt siihen sattuu
Olli: Missä oot nyt???
Minä: Vessassa
Olli: Mitä jos meet käymää vaikka terkkarilla?
Minä: Joo, mut voinko tulla koulun jälkee käymään vaikka sun ovella?
Olli: Tottakai voit
Minä: Okei kiitti mä meen nyt
Olli: Moikka<3
- - -
Lisäsin eilen illalla Ollin nimen perään sydämen, koska olen vain niin ihastunut siihen brunetteen jätkään.

Menen varovasti koputtamaan terkkarin oveen. "Moi", vaaleahiuksinen naishenkilö sanoo avatessaan oven. "Joku tönäs mua ja osuin pääedellä ovenkarmiin ja nyt siihen sattuu", selostan tuolle terkkarille. "Okei no tota täs ois tämmönen kylmäpussi niin, jos vaikka istut tossa hetken ja pidät sitä kylmäpussia siinä päässä", nainen kertoo ojentaessaan kylmäpussia. Suostun tuon ehdotukseen ja istun penkille asettaen kylmäpussin päähäni. Istuin penkillä varmaan 10 minuuttia ja lähdin sitten takaisin tunnille. "Missäs sitä ollaan oltu?" biologian opettaja kysyy. "Terkkarilla", vastaan. Opettaja hymähtää ja jatkaa selittämistä jostain. En tosin tiedä mistä, sillä tulinhan minä vasta äsken luokkaan.

Kävelin Ollin kotia päin. Pääsin juuri koulusta. Päähäni sattui vielä jonkun verran. Koputin oveen ja Olli tuli avaamaan sen. "Moi", Olli sanoi hymyillen. "Moi, miten voit?" kysyin.
"Ihan hyvin, ei mulla oo enää mitää, mut miten sä voit?" Tuo brunette kysyy. "Ihan hyvin, vähän sattuu päähän", vastaan. Olli avaa kätensä merkiksi, että voisin mennä halaamaan tätä. Minä tottakai menen halaamaan tuota suloista brunettea, joka tunnetaan nimellä Olli. Hän halasi minua pitkään ja se tuntui ihanalta. Kuulen vaimeasti, kun ovi käy, mutta en välitä siitä sen enempää. "Mitäs täällä on meneillään?" Ollin äiti kysyy. Hätkähdän ja käännyn äkkiä ympäri. "Aleksi tuli käymään, ku oon jo terve", Olli vastasi äidilleen. "Aha", tuon äiti sanoi. Lähdimme Ollin kanssa peräkanaa tallustamaan yläkertaa kohti.

Olin tekemässä lähtöä, koska kello oli jo paljon. Minun piti vain nopeasti käydä Ollin luona, mutta jäinkin sinne vähän pidemmäksi aikaa. Seison ovella, kun Olli vetää minut vielä haliin. Taitaa tuo poika kaivata vähän läheisyyttä. Toisaalta niin minäkin. "Mun pitäis nyt lähtee", sanon ennen kuin Olli kerkeää rutistaa minusta kaiken ulos. "Älä lähe vielä", Olli anelee minulta. "Mun on pakko", vastaan. Olli yrittää esittää vihaista, mutta yritykseksi jää.

Makoilen sängyssä ja mietin päivän tapahtumia. Voisiko joku tulla lyömään minua päähän niin, että nukahtaisin. Minua väsyttää mutta yksi brunette poika ei jätä minua rauhaan. Hän pyörii ajatuksissani taukoamatta. Voisi lähteä.
_ _ _
846 sanaa
Jää nähtäväks kerkeenkö tehä loppuu huomisen luvun mut mä yritän. Ja lupaan et koht tulee muittenki näkökulmaa.