Can you feel my heart [VALMIS]

68. Luku | pieni ongelma |

Ollin nk
Katsomme Aleksin kanssa toisiamme silmiin. Yhtäkkiä Aleksi lähtee. "S-sori m-mun pitää mennä", hän sanoo ja lähtee juoksemaan kotiin. Tai toivottavasti kotiin. Vittu. Meillä oli hyvä söpö hetki, mutta olisihan se pitänyt arvata, ettei Aleksi minua rakasta.

Osa minun aivoista huutaa, että juokse perään. Toinen osa huutaa, että älä juokse. Ajattelematta hetkeäkään, lähden juoksemaan Aleksin perään. "Aleksi oota!" yritän huutaa, mutta turhaan. Hän on jo liian kaukana.

Aleksin nk
Saavun hengästyneenä Joonaksen kotiovelle. Nyt pitää vain toivoa, että Joonas on jo tullut kotiin Joelilta. Koputan hysteerisesti oveen. Oven tulee kuin tuleekin avaamaan Joonas. Kapsahdan hänen kaulaansa. "No mistäs nyt tuulee?" Joonas kysyy ja nostaa minut syliinsä. "O-olli... s-se...", yritän kertoa. "Mitä Olli teki?" Joonas kysyy huolestuneesti. "Se sano... et se... r-rakastaa m-mua", kerron epäselvästi. "Rakastaa sua?" Joonas kysyy. "N-nii", sanon. "Älä suutu", jatkan. "E-en tietenkää, mut m-miks se niin sano?" Joonas kysyy pienesti änkyttäen. "Emmä tiiä", sanon.

Makaan Joonaksen kanssa lusikassa Joonaksen sängyllä. "Rakastaksä Ollia?" Joonas kysyy yhtäkkiä. "No en ku mä rakastan sua", sanon. "Ootko varma?" Joonas kysyy.
"Mitä sä höpiset tietysti", sanon, vaikka en ole itsekkään ihan varma. Minähän sitä Ollia suutelin.

"Mä muuten puhuin Nikon kanssa", kerron.
"Aijjaa mitäs se?" Joonas kysyy. "Se sano et siit tuntuu pahalt et sul on uus", kerron. "Aijaa", Joonas vastaa. "Haluisiksä Nikon takas?" kysyn. "En", Joonas vastaa hetken hiljaisuuden jälkeen. "Haluisiksä auttaa mua?" Joonas kysyy. "Joo missä?" kysyn. "No mul on pieni ongelma", Joonas vastaa. "Ai sellasessa?" kysyn pieni virne kasvoillani. "Just nii", Joonas sanoo.

Nikon nk
Kävelen kotiani päin. Eli Joonaksen kotia, mutta on se minunkin kotini. En ole tosin asunut siellä hetkeen meidän eron takia. Etsin takintaskusta avaimen, jolla pääsen sisälle. Työnnän avaimen lukkoon ja väännän sitä, jotta ovi aukeaa. Astun eteiseen ja potkin kengät pois jaloistani. Kävelen portaita yläkertaan. Alan kuulla hieman epäilyttävää ääntä. Voi vittu nyt noiden kanssa.

Haluaisin häiritä noita painelemalla huoneeseen ja keskeyttämällä noiden puuhat, mutta en halua saada traumoja. Ei olisi kivaa nähdä minun exää ja yhtä parhainta kaveriani petipuuhissa. Päätän, että tyydyn pelkkään oven koputukseen. Toivottavasti kuulevat edes sen. Aleksi on nimittäin aika kovaääninen.

Koputan oveen. Hetken päästä ääntely loppuu kuin seinään. "No?" Joonas huutaa hengästyneenä. Avaan oven ja astun sisälle.
"Tulin kotii", sanon. "Mut tota mä meen vaikka ulos oottaa et saatte tulla", sanon ja lähden ulos.

Jonkun ajan päästä Joonakselta kilahtaa viesti, että sisälle voisi jo mennä. Avaan oven ja kuulostelen ensin, onko se tosiaan turvallista. Todettuani, että on, kävelen peremmälle. Menen portaat yläkertaan ja Joonaksen huoneeseen. "No oliko kivaa?" kysyn vittuilakseni. "Oli joo", Joonas sanoo nolostuneesti. Jos totta puhutaan, minua ei naurata yhtään. Tämä tuntuu erittäin pahalta.
_ _ _
437 sanaa
Kiitti 15k lukijoit<3