Can you feel my heart [VALMIS]

5. Luku | älä huijjaa mua |

Aleksin nk
Herään keskellä yötä pahaan mieleen. Minua alkoi itkettää. Vaikka Olli sanoikin, että hänet saisi herättää milloin vain, en silti halunnut herttää häntä. Hän näytti olevan syvässä unessa. Aloin itkeä. "Aleksi mikä on?" erittäin väsynyt ja uninen Olli kysyi. "En tiiä mul on vaa paha mieli", sanoin nyyhkyttäen. Olli nousi hitaasti istumaan ja tuli halaamaan minua. Itkin vasten hänen olkapäätä keskellä yötä. Olli silitti hitaasti selkääni ja halasi minua. Jonkun ajan päästä rauhoituin vasten Ollia.
"Mentäiskö takas nukkumaan?" Olli kysyi.
"Joo", vastasin. Olli vielä silitteli selkääni kunnes nukahdin.

Aamulla herään ja huomaan, ettei Olli ole sängyssään. Nousen istumaan ja katson ympärilleni. Häntä ei näy missään. Muistan yhtäkkiä sen mitä yöllä tapahtu. Kamalan noloa. En edes tiedä miksi aloin itkeä. Niinkuin sanoin Ollillekin oli vain paha mieli. Yhtäkkiä ovi avautuu ja Olli tulee ovesta sisään. "Aa sä ootki hereillä, mä kävin vaa vessassa", Olli kertoo. "Joo mä heräsin äsken", vastaan käheällä aamuäänelläni, jota hieman säikähdin itsekin. "Oliks sul yöl joku erityinen syy miks itkit vai olik sul muute vaa paha mieli?" Olli kysyi. "Mul oli muute vaa paha mieli, mut kiitti ku valvoit mun kaa", vastasin. "Joo ei mitää, mähän sanoin et mut saa herättä millo vaa ja mistä syystä vaa", Olli naurahti. Niinhän hän tosiaan sanoi. Olli on niin ihana ja kiltti. Miten hän jaksaa tällaista herkkistä. "Tuutko syömään aamupalaa?" Olli kysyi. "Joo tuun", vastaan. Lähdemme alakertaan. Olli ottaa kaapista leiväntekotarvikkeet. Olli tekee meille samalla leipää, kun minä istun pöydän ääressä. Söimme leipää ja mietimme mitä voisimme tehdä tänään. Nyt on sunnuntai ja huomenna pitäisi jaksaa mennö kouluun opiskelemaan. Muistaakseni ensimmäisellä tunnilla meillä on vielä matikkaa. Mutta en nyt ajattele sitä, koska haluan viettää aikaa Ollin kanssa.

Menemme pukemaan päivävaatteita. Minä sain Ollilta eilen hupparin lainaan, jonka laitoin myös tänään, koska lika omassani ei lähtenyt mihinkään yön aikana. Sain myös Ollilta yhdet puhtaat sukat lainaan, koska nehän nyt on paras juttu ikinä. Puhtaat sukat siis.

Sovimme muiden jätkien kanssa että menisimme porukalla katsomaan Joelille elokuvaa. Toivottavasti ei kauhua, koska silloin saisin olla taas se pieni pelkuri nurkassa. Sovimme tapaamisen yhdeksi, joten meillä oli vielä hyvin aikaa ennen kun täytyisi lähteä. Päätimme odotellessa katsoa taas vaihteeksi Netflixiä. Yllättyikö kukaan? En minä ainakaan.

Kello on varttia vaille yksi. Lähdemme kohti Joelin kotia. Joel muutti 16-vuotiaana omilleen, joten hän asuu yksin. Olemme tyylikkäästi vähän myöhässä sillä jäimme löntystelemään matkalle. Joel tuli avaamaan oven ja kertoi, että meidän täytyy tyytyä lattiapaikoille, sillä sohvapaikat vietiin juuri. Ihanaa. Asetuimme nojaamaan toisten jalkojen väliin. Toisin sanoen sohvanreunukseen. Joel sai valita elokuvan. Hän tietysti valitsi kauhuelokuvan, vaikka Olli sanoi etten tykkäisi siitä. Kai ne halusi että takerrun jonkun jalkaan kiinni?

Elokuvasta oli kulunut ehkä vartti kun sain jo ensimmäisen sydänkohtauksen. Miksi kauhuelokuvissa pitää olla näitä jumpscareja? Puristin silmiäni kiinni ja painoin käsiäni vasten lattiaa. Ilmeisesti Olli laittoi toisen kätensä minun vastaavani päälle ja silitti sitä hieman peukalollaan. Se samaan aikaan rauhoitti minua, mutta samalla se aiheutti perhosten sukukokouksen sisälläni. En tajua miksi. En ole koskaan seurustellut, mutta säälittäviä yksipuolisia ihastuksia on ollut, mutta vain tyttöjä kohtaan. Mitä tämä muka nyt on? Toivottavasti tämä menee pian ohi, koska en halua pilata ainoaa ystävyyssuhdettani joillain syvemmillä tunteilla. "Avaa vaan silmät ei täs nyt tapahdu mitään", Joel sanoi minulle. Raotin hieman silmiäni, mutta puristin ne heti tiukasti kiinni kun näytölle välähti uusi jumpscare. "Joel älä huijjaa mua!" melkein karjuin Joelille. "No sori ei siin sillon ollu mitää", Joel puolustautui. Joku otti minut halaukseen. Oletan sen olevan Olli, mutta en halua avata silmiäni. Käänsin pääni kokonaan telkkarista poispäin ja ilmeisesti tämän henkilön rintaan, kenen halauksessa olin. Avasin silmiäni ja tunnistin halaajani Olliksi. Katsoin vielä vähän ylöspäin, jotta näkisin Ollin kasvot. Hänen katseensa oli kiinnittynyt televisioruutuun, mutta hän samalla silitti selkääni ja halasi minua. Tällainen huomio ei ollenkaan auta sitä asiaa, että minun pitäisi päästä yli tunteistani.

"Aleksii, kello on jo aika paljon ja me muut ollaan jo lähös kotiin", kuulen tutun äänen sanovan. Avaan vähän silmiäni ja huomaan olevani Ollin sylissä. Taisin nukahtaa. No ainakaan ei tarvinnut pelästyä joka kolmas sekunti. Sitten vasta sisäistin sen mitä Olli sanoi minulle. "Aa joo mäki tuun", vastasin. Menimme eteiseen ja hyvästelimme Joelin sekä muut pojat. Olli saattoi minut kotiovelle asti. Hän lupasi tuoda reppuni huomenna kouluun, sillä en jaksanut enää kävellä hakemaan sitä.

"Moi kulta, oliko hauskaa?" äiti kysyi tullessaan ovella vastaan. "Joo oli", vastaan. Äiti halasi minua kuin ei olisi nähnyt minua vuoteen. Lähdin yläkertaan huoneeseeni. Huomasin, että Ollilta oli tullut viesti.
Olli🖤:
Kiitti muute ku olit oli kivaa!🖤 nähää huomen koulus öitä<3
Minä:
Kiva ku sain tulla ja joo nähään huomen öitä<33
- - -
Huomaamattani hymyilin viesteille.

Kävin äkkiä suihkussa ja söin iltapalaa. Vaihdan vielä yöpuvun ja sitten menen nukkumaan, koska huomenna minulla on aikainen herätys. Koulu alkaa jo kahdeksalta. Laitan vielä herätyksen päälle tuohon ärsyttävään kapistukseen ja käyn nukkumaan. Se tuotti hankaluuksia sillä Olli ei ollut kertomassa tarinoita ja silittämässä.
_ _ _
800 sanaa
Tää oli vähä random mut joo moikka kaikille!