Can you feel my heart [VALMIS]

43. Luku | ite oot söpö |

Ollin nk
"Koska se on kohtuutonta et sä eka käytät mua hyväks ja sit sä kiristät mut seurustelee sun kaa", sanon Almalle. "Ai kiristän vai?" Alma kysyy. "Sä ite halusit seurustella mun kaa", Alma jatkaa. Katson Almaa suu auki. "En halun...", olen sanomassa, mutta Alma lähti.

"Olikse totta?" Aleksi kysyy. "Ai mikä?" kysyn. "Se et sä halusit seurustella Alman kaa?" Aleksi tarkentaa kysymystään. "Ei tietenkään, rakas ei tietenkään", sanon ja otan Aleksin halaukseen. "Mähän sanoin et rakastan sua ja vaan sua", sanon rutistaen Aleksia itseäni vasten.

Aleksin nk
Kuuntelen Ollin tuhinaa. En itse saa unta. Koko Alma juttu mietityttää pieniä aivojani.

/time skip aamuun\
Herään soittoääneeni. Etsin puhelimeni ja huomaan, että soittaja on äiti. Pakko kai sille on vastata.
Puhelu
Ä: Moi Aleksi, meijän pitäis vähän puhua.
A: Mitä mistä?
Ä: No mä kerron ku tuut kotiin.
A: Okei.
- - -
Mitä ihmeen asiaa äidillä voi olla. Huomaan Ollisakin heräämisen merkkejä. "Huomenta söpö", sanon ja silitän Ollin poskea. "Ite oot söpö", Olli tuhahtaa käheällä aamuäänellään. Sen kaikki haluaa kuulla.

"Ai nii mun pitää täs jossai vaihees mennä käymää kotona, ku äitil on jotai asiaa", sanon.
"Okei", Olli vastaa.

Ollin nk
Aleksi lähti juuri käymään kotonaan, koska hänen äidillä oli jotain asiaa. Hän kylläkin lupasi tulla heti takaisin kun vain pääsee. Päätän sillä aikaa kokata meille, vaikka en minä osaa.

Etsin kulmakaapista paistinpannun. Pyörittelen sitä hetken käsissäni, ennen kun laitan sen levylle. Laitan levyn päälle ja vähän öljyä pannulle. Etsin jääkaapista kanapaketin ja kaadan paketin sisällön paistinpannulle. Kanat alkavat siristä kauniisti, samalla kun laitan pastavettä kiehumaan.

Tökin paistinlastalla kanoja tarkistaakseni että ne ovat kypsiä. Kun totean, että kanat ovat kypsiä, lisään joukkoon ruokakermaa ja mausteita. Huomaan että keittämäni vesi meinaa kiehua yli, joten laitan pastat veteen.

Kun ruoka on valmista, katan pöydälle kaksi lautasta, kahdet aterimet ja kaksi lasia. Lopuksi etsin käsiini muutaman kynttiän ja sytytän ne palamaan. Romanttinen illallinen. Paskalla ruualla. Päätän odotellessa soittaa vähän kitaraa. Opettelen kappaletta, jonka voisin esittää Aleksille syntymäpäivälahjaksi. Toivon hänen pitävän siitä. Aleksilla on siis pian synttärit. Ja niin on minullakin.

Istun sohvalla edelleen ja lauleskelen kappaletta. Mikä voi kestää näin kauan? Lukeeko Aleksin äiti parhaillaan jotain maailman pisintä kirjaa Aleksille vai mikä voi kestää näin kauan? Vai onko tämä nyt se kuuluisa sanonta, että "odottavan aika on pitkä".

Lasken kitaran maahan ja kaadun sohvalle makaamaan. Ruokakin jäähtyy. Ja kynttilät palaa loppuun ja polttaa koko talon. Ja minut mukanaan. Vihdoin kuulen vaimean koputuksen ovelta. Pompahdan sekunissa ylös ja juoksen ovelle. Avaan oven ja törmään itkuiseen Aleksiin. "Mikä on?" kysyn hädissään. Aleksi pudistaa päätään ja halaa minua. Hän nojaa päätään olkapäähäni ja itkee sitä vasten. "Aleksi kerro mikä on", sanon edelleen hädissään. Aleksi nostaa päänsä olkapäältäni hitaasti. "Me... me muutetaan".
_ _ _
442 sanaa
Öitä:)
Kiitti 7k lukijoit<3