Can you feel my heart [VALMIS]

79. Luku | turha oottaa |

/time skip 1vko\
Ollin nk
Istun työpöydän tuolillani. Odotan Aleksia. Hänen piti tulla meille jo tunti sitten, kun hän lähti kotoaan. Alan olla jo aika huolestunut, koska Aleksi asuu ihan naapurissa. En tiedä, minkä valtion kautta hän tulee tänne, mutta hänellä on mennyt aivan liian kauan. Ja kyllä olen yrittänyt soittaa ainakin 20 kertaa, mutta en ole saanut vastausta.

Vihdoin kuulen ovikellon soivan. Juoksen alakertaan avaamaan oven. Avaan oven. Sen takana ei ole Aleksi. Sen takana on Alma. Mitähän vittua hän täällä tekee. "Oliko jotain asiaa?" kysyn tylysti. "Ootat kai Aleksia?" Alma toteaa kysyvästi. "No mitä se sulle kuuluu, mut joo", vastaan. "Turha oottaa, ei se oo tulos", Alma sanoo ja häipyy. "Miten niin ei?" huudan hänen perään. Alma kääntyy ja katsoo minua. Hän hymyilee ilkikurisesti. "Mitä sä teit sille?!" kysyn hätääntyneesti. Alma kävelee pois.

Etsin nopeasti puhelimen käsiini. Päätän soittaa Tommille, koska kukaan muu tuskin osaisi auttaa. Joonas nyt ei ainakaan edes haluaisi auttaa. Joel varmaan vain panikoisi ja Niko on Joonaksen kanssa.

Puheluun vastataan kolmen tuuttauksen jälkeen.
Puhelu:
O:Aleksi on hävinny ja Alma sano et se ei tuu enää takas.
T:Olli rauhotu ja selitä vähän selkeemmin, en saa mitään selvää ku panikoit.
O:No Aleksin piti tulla meille jo yli tunti sitten, mut sitä ei näkyny ja sit Alma tuli mun ovelle ja sano ettei Aleksi oo tulossa.
T:No oota mä tuun sinne.
O:Kiitos, suhun voi aina luottaa.
- - -
Jään eteiseen odottamaan Tommia. Eniten minua pelottaa, ettei Aleksi ole elossa edes enää.

Tommi saapuu vihdoin. Avaan hänelle oven ja syöksyn halaamaan tätä. Tommi halaa minua takaisin. Hän irrotautuu halista ja astuu sisälle.

"Nonii eli mitä tiedät Aleksista, missä se on esim ollu viimeks?" Tommi kyselee. "No se laitto mulle jo yli tunti sit viestii, et se lähtee nyt kotoo, mut se ei koskaa tullu tänne", selitän. "Okei eli luultavasi Alma ja joku sen kaveri on napannu sen ulkoota", Tommi ajattelee ääneen. Katson häntä silmät suurina. Kyllä minä tiesin, että Aleksi ei ole kadonnut omasta tahdosta, mutta kun se sanotaan ääneen, se jostain syystä järkyttää. Tai mistä minä tiedän, jos hän on vapaaehtoisesti häipynyt.

"Ootko yrittäny soittaa Allulle?" Tommi kysyy. Mielestäni tuo on erittäin tyhmä kysymys, sillä tottakai minä olen soittanut hänelle. "No varmaan sata kertaa", sanon. Tunnen kyyneleiden nousevan silmiini. "Mitä jos Aleksi on kuollu?" kysyn hiljaa. "Älä nyt jossittele, ku se saa sulle vaa huonomman mielen", Tommi sanoo minulle. Tottahan tuo on, mutta en voi lopettaa jossittelua. Miten sen saisi muka lopetettua.
_ _ _
408 sanaa
Ok moi.