Can you feel my heart [VALMIS]

3. Luku | Paprika ja aasi |

Aleksin nk
Pyörin sängyssäni sillä en saa unta. Mietin yhtä suloista brunettea, joka tunnetaan nimellä Olli. En tiedä mitä tämä on, mutta taidan ehkä vähän olla kiinnostunut hänestä. Mutta en oikeastaan tiedä, koska näimmehän me vasta eilen. Ehkä tämä on vain jotain ohimenevää. Ajattelen vielä jonkun aikaa, kunnes vihdoin saan unen päästä kiinni.

Herään kerrankin ennen kuin tuo ärsyttävä kapistus kerkeää piipittää minulle. Otan puhelimen yöpöydältä, mutta käteni päättävät vittuilla minulle heti aamusta ja puhelin putoaa nenälleni. Au. Silmäni ovat vielä täynnä unihiekkaa, mutta näen kuitenkin, että whatsapista on tullut joku ilmoitus. Hieron silmiäni ja näen, että minut on lisätty johonkin ryhmään.
Sinut on lisätty ryhmään *tyhmät apinat*
Mielenkiintoista. Pian huomaan, että kuulun tuohon "Ollin jengin" ryhmään. Mitä ihmettä täällä tapahtuu? Olenko kerrankin saanut kavereita? Lisään muidenkin jätkien numerot puhelimeeni ennen kuin menen katsomaan ryhmän viestit.
*tyhmät apinat*
Olli: Mun mielestä allunki kuulu päästä tähä ryhmää nii moi Allunen
Tommi: Joo tervetuloa vaan apinoiden sekaan
Joonas: Moi Allupallunen
Joel: Moi pikkuallu
Niko: Joo moi mutta voisko tän viestisession jättää aamulle ku yritän nukkua??!!
Aleksi: Moi vaan teillekki
- - -
Laitan puhelimen pois, koska minun pitäisi valmistautua kouluun. Puen taas erittäin säkenöivät vaattet ja lähden alakertaan. Pääsen alakertaan kaatumatta, vaikka se olikin lähellä. Otan jälleen tuota ällottävää, hieman liisteriä muistuttavaa, kaurapuuroa lautaselleni ja lusikoin sen suuhuni.

Tapaan Ollin hänen kotipihalla ja lähdemme samaa matkaa kouluun. "Haluisiks tulla tänää meille yöks ku mun perhe lähtee mökille viikonlopuks?" Olli kysyy. "Joo mun pitää vaa kysyy", vastaan. Soitin äidilleni heti, koska halusin saada heti tietää.
Puhelu:
A: Moi äiti voisinko mennä tänää Ollille yöks?
Ä: No joo. Onks siellä vanhemmat kotona?
A: Ei mut ollaan kyl kiltisti.
Ä: No okei, mut älkää sit tehkö mitää tyhmää.
A: Joojoo moikka.
- - -
"Mä pääsen", sanon Ollille, ehkä hieman liian innostuneen kuuloisena. Pientä itsehillintää kiitos.

Saavumme jälleen tuohon tuttuun luokkaan. Luultavasti erittäin tylsä päivä tulossa, onhan kuitenkin kyse Anne-Marin oppitunneista.

Oli jälleen välitunnin aika ja menimme jälleen samaan paikkaan, jossa odotamme aina muita jätkiä.

Koulupäivä päättyi ja lähdimme kävelemään kohti Ollin kotia. Minua hieman jännitti, sillä en ollut koskaan aiemmin ollut kenelläkään kaverilla yökylässä. Kyllä luit oikein. Olen ollut vain mummilla ja ukilla, mutta ei minulla ole koskaan ollut niin hyviä kavereita, että olisimme yökyläilleet. Saavuimme Ollin kotipihaan ja hän alkoi kaivaa avaimia repun pikkutaskustaan. Pääsimme jälleen tuohon ahdistavan pieneen eteiseen. Sieltä suoriutuminen taphtuu alle sekunnissa, sillä et halua törmätä toisen peppuun kumartuessasi ottamaan kenkiä pois. Menimme Ollin huoneeseen. Hänellä on kiva huone. Aika yksinkertainen, mutta toisaalta omani on yleensä kuin kaatopaikka. Ollin oli yllättävän siisti. Tai siis ajattelin, että hän olisi vähintäänkin yhtä sotkuinen kuin minä. Vaikka kävin täällä jo eilen niin silti huone näyttää uudelta. Siltä että voisin tutkia huoneen jokaisen kaapin perinpohjaisesti.
"Mitä haluut tehä?" Olli keskeyttää mietintä hetkeni. "Äööö no katotaaks vaik jotai?" vastaan. "Joo", Olli vastaa lyhyesti ja ytimekkäästi. Alamme selaamaan Netflixin eri elokuva vaihtoehtoja. Olli päätti loppujenlopuksi jonkun erittäin ihanan kauhuelokuvan, johon jostain syystä suostuin. En tosin tiedä miksi sillä A. Pelkään kauhuelokuvia ja B. Minulla ei riitä ikä näihin. Ei tosin Ollilakaan.

Elokuvaa oli mennyt ehkä kymmenen minuuttia, kun tuli jo ensimmäinen jumpscare. Minä tietysti pelästyin ihan kamalasti ja hypähdin varmaan kattoon asti. Hautasin pääni tyynyyn jonka olin ottanut jo ensimmäisen kahden minuutin aikana syliini. Olli naurahti hieman minulle. Noh näytti se varmaan hauskalta, kun pelkäsin niin paljon. Olli pörröttää hiuksiani vähän, jonka jälkeen hän jatkaa elokuvan katsomista. Kun vihdoin uskallan taas katsoa ruutua niin eikös sieltä tule jo uusi jumpscare jota säikähdän vähintäänkin yhtä paljon kuin äskeistäkin. Hautaan pääni jälleen tyynyyn ja rutistan sitä todella kovaa. "Haluutko kattoo jotain muuta?" Olli kysyy hieman naurahtaen. "J-joo kiitos", vastaan ääni hieman väristen. En katso enää koskaan kauhuelokuvia. Olli laittaa kauhuelokuvan pois jolloin uskaltaudun hellittämään otettani tyynystä. Olli laittaa jonkun komedia elokuvan. Nyt on hyvä

Pesemme hampaitamme vessassa. Tajusin vasta elokuvan päätyttyä ettei minulla ole mukana mitään yöpymistavaroita. Onneksi Ollin perheeltä löytyi varastoista hammasharja minulle. Sain myös Ollilta jonkun t-paidan nukkumista varten. Menin minulle laitetulle patjalle makaamaan. Olli tuli huoneeseen ja sammutti vielä valot. Hän meni sängylleen makaamaan ja nukahti varmaan sekunneissa. Tosin kuin minä, joka pelkäsi sitä että kauhuelokuvan hirviö tulee keskellä yötä ikkunasta ja murhaa minut sekä Ollin. Tämän takia minä en katso kauhua. Kun olen ollut valveilla jo ainakin tunnin ajan, päätän rohkaistua ja pyytää, että Olli voisi hetken vaikka jutella kanssani. Hän onneksi herää helposti kun tökkään häntä vähän naamaan.
"Olli mua pelottaa sen leffan takii nii voiks vaik jutella mun kaa hetken?" kysyn hieman arasti Ollilta. "Tottakai voin", Olli vastaa hieman unenpöpperössä. Olli kertoi minulle lyhyen tarinan paprikasta ja aasista ja silitti samalla minua. Se rauhoitti minua. Nukahdin loppujen lopuksi siihen, että olli silitteli minua ja höpötteli jotain eri vihanneksista, eläimistä ja Joonaksen upeista seikkailuista. Olli on kyllä ihana ystävä. Mutta vain ystävä. Se minun täytyy muistaa ennenkun ihastun häneen kunnolla. Vain ystävä.
_ _ _
796 sanaa
En tiiä mut tätä lukuu oli kiva kirjottaa. Tää on jo kolmas luku tänää, mut seuraava tulee huomenna jossain vaiheessa. Kirjotusvirheist voi kertoo ja saa sanoo mielipiteenki.