Can you feel my heart [VALMIS]

31. Luku | onhan kaikilla pari? |

/time skip siihen ku Aleksi on lähteny\
Ollin nk
Kävelin kouluun. Olisin nyt kaksi ja puoliviikkoa yksin. En tiedä miten kestän yksin koulussa. Tai ilman Aleksia.

Istuin luokan nurkassa yksin. Kaikilla muilla oli joku kaveri kenen kanssa jutella ja istua paitsi minulla. Minun tuurilla tulisi paritehtävä, jonka saisin tehdä opettajan kanssa. Tai parhaimmassa tapauksessa yksin.

"Ottakaas sitten parit ja lukekaa parin kanssa se kappale läpi ja suomentakaa", opettaja sanoo. Niinpä tietysti. Minua alkaa itkettää, kun näen, että kaikilla muilla on joku kaveri jo. Minä jään yksin.

"Onhan kaikilla pari?" opettaja kysyy. On tosi kivaa olla ainoa joka viittaa, koska ei riittänyt paria. "Olli sulle ei jäänyt paria", opettaja jatkaa. No kiitos kun kerroit, en olisi muuten varmaan huomannutkaan, että Olliluuseri jää ilman paria. "No jos sä vaikka menisit johonkin kolmanneksi?" opettaja kysyy. Joo onhan se aina kivaa tunkea johonkin, minne sinua ei haluta.

Katson pareja vuorotellen. Jokainen heistä tuijottaa minua. Tiedän ettei kukaan teistä halua minua ryhmäänne. "No Olli mee vaikka tohon Jasperin ja Onnin ryhmään", opettaja sanoo. Kävelen vaivalloisesti heidän luokse.

Molemmat heistä tuijottaa minua kuin jotain kuollutta rottaa. Haluan vain itkeä. "Mä käyn vessassa", sanon opettajalle. "Okei no käy nopeesti", opettaja vastaa.

Puolijuoksen vessaan ja lukitsen oven. Lyyhistyn lattialle ja alan itkeä polviani vasten. Miksi kaikki luokkalaiseni vihaa minua? Olisipa Aleksi täällä.

Vessan oveen koputetaan. "Onks siel joku?" minulle tuntematon ääni kysyy. "Ei", vastaan. Ai miksi? No en vittu tiiä. "Olli mikä on?" Joonas kysyy. Ei se ollutkaan tuntematon ääni.

Avaan oven. Joonas syöksyy halaamaan minua. "Mikä on?" Joonas kysyy, minun itkiessä hänen olkapäätään vasten. "Kaikki vihaa mua mun luokasta, kukaan ei haluu olla mun kaa, oon ihan yksin ilman Aleksia", vastaan itkien edelleen. Joonas halaa minua.
"Hei aika menee kyl nopeesti", Joonas sanoo silittäen hiuksiani. Aika koomista kyllä, että istun parhaan kaverini kanssa vessan lattialla itkien.

Istun luokan takaosassa. Tunti loppuisi kohta. Ja samalla loppuisi myös koulu. Tämä on ollut kamala päivä. Ja näitä tulisi olemaan seuraavat kaksi ja puoli viikkoa. "Ja nyt te saatte lähtee kotiin", opettaja sanoo. Ainoa lause jonka kuulin.

Kävelen kotiin ja puhun puhelua Aleksin kanssa. Thaimaassa kello on jo yli seitsemän illalla. Minä vasta pääsin koulusta ja Aleksilla on jo ilta.

Nikon nk
"Moi", Joonas sanoo, kun tulee huoneeseen.
"Moi", vastaan ja pussaan tuota poskelle, jolloin Joonas nyrpistää nenäänsä. "Mun vanhemmat tulee vast illal kotii", Joonas sanoo. "Okei", vastaan tuolle. Joonas pussaa minua huulille. "Mitä sä haluisit tehä?" kysyn. "Hmm no jos vaik katottais joku leffa ja...", "TITANIC", keskeytän Joonaksen.
"Tietty", tuo sanoo.

Oveen koputetaan. Kuka siellä nyt on? "Mä käyn avaa", sanon Joonakselle noustessani.

Ovella seisoo Joel. "Terve", sanon tuolle hujopille. "Moi onks Joonas tääl?" tuo kysyy.
"Joo kui?" vastaan. "Ois asiaa sil". "Oke, ra... Joonas tuu käymää", huikkaan tuolle blondille.

"No", Joonas kysyy Joelilta. "Tuuks huomen mun kaa syömää?" Joel kysyy Joonakselta. Joonas katsoo minua ja sitten Joelia. "Öö joo", Joonas vastaa. "Okei no moikka", Joel sanoo ja lähtee.

"Sitä mä vaa täs mietin et miks se ei laittanu viestii?" kysyn Joonakselta. "Tai sit se laitto, mut olin liian keskittyny suhun ja tähä laivaleffaan", Joonas sanoo hymyillen. Naurahdan ja vedän Joonaksen kainalooni.
"Oot aika söpö", sanon tuolle. "Säki ilman sitä aika sanaa", tuo vastaa. Naurahdan ja pussan tuota nenän päähän. Ihana Jonsku.
_ _ _
532 sanaa
Kiitti 4k lukijoit ja tota en tiiä mikä tää luku on mut joo.