Can you feel my heart [VALMIS]

8. Luku | Salama McQueen |

/time skip 2vko\
Ollin nk
Olen käynyt nyt parin viikon ajan vain koulussa ja ollut aika paljon Aleksin kanssa. Tunteeni Aleksia kohtaan on vain syventyneet, eikä siihen auta yhtään se, että Aleksi antaa minulle ylimääräistä huomiota. Sellaista mitä en ole nähnyt hänen antavan kenellekkään muulle. Toisaalta mistäs minä sen tiedän, että onko hän antanut jollekkin edelliselle kaverilleen samanlaista huomiota kuin minulle nyt.

Katsoin itseäni peilistä. Aleksi tulisi meille kohta yöksi. Haroin hiuksiani hieman. Kuulin ovikellon soivan. Vedin syvään henkeä ja menin avaamaan oven. "Moi", tuon iloinen ääni sanoi. "Moi", vastasin hymyillen leveästi. Väistin oven edestä, jotta Aleksi pääsisi eteiseen. "Mennään mun huoneeseen", sanoin, kun Aleksi oli saanut kengät pois jaloistaan. Hän nyökkäsi vastaukseksi. Vilkaisin puhelintani ja huomasin, että olin saanut pari viestiä.
*tyhmät apinat*
Joonas🐥: Tulisko joku meille tai voisko jollekki tulla?
Niko🦑: Mä voin
Minä: Jos haluutte voitte tulla meille
- - -
Kaikki vastasivat viestiini myöntävästi.

Joonaksen nk
Olin kävelemässä Nikon kanssa Ollille päin.
"Onkohan Olli ihastunu Aleksiin?" pohdin ääneen. "En tiiä se vaikuttaa vähän siltä", Niko vastaa pohdintaani. Mumisen jotain omaa vastaukseksi.

Saavumme Ollin pihaan. Menen koputtamaan oveen. Olli tulee avaamaan oven ja päästää minut ja Nikon sisään. Minä vihaan Ollin perheen eteistä. Se on pieni ja ahdas ja siellä törmäät satavarmasti johonkin, kun kumarrut ottamaan kenkiäsi pois. Parempi siis vain potkia ne pois. Lähdemme kävelemään kohti Ollin huonetta. "Moi juniori", sanon Aleksille. "Moi", hän vastaa.

Kaikki ovat saapuneet paikalle ja alamme pelaamaan pullon pyöritystä.

Pullo osuu ensimmäisenä minuun. "Totuus", sanon kohauttaen harteitani. "Onks sul ihastus?" Joel kysyy minulta. "Joo", vastaan. Pyöräytän pulloa ja se osuu Aleksiin.
"Tehtävä", tuo sanoo. Mietin hetken, kunnes keksin mielestäni hyvän idean. "Teijän pitää mennä tonne huoneesee Ollin kaa viideks minuutiks", sanon. Aleksi katsoo minua hämmentyneenä. Hän kuitenkin nousee seisoomaan ja katsoo Ollia. He lähtevät yhdessä Ollin huoneeseen.

Aleksin nk
Joonaksen tehtävä oli minusta hieman outo, sillä mitä me teemme viisi minuuttia Ollin huoneessa. Vai aikooko nuo muut tehdä meille jonkun prankin sillä aikaa. Saamekohan me kakun naamaan, kun tulemme ulos täältä. Oivoi. Toivottavasti ei. "Mitä me nyt tehään tääl viis minuuttii", Olli kysyy. Ihan kuin minä tietäisin. Olen yhtä pihalla kuin sinä. Tosin olemme sisällä, mutta kuitenkin. Katson Ollin pöydällä olevia tavaroita. Katseeni osuu vihkoon, jossa on Salama McQueenin -kuva kannessa. Naurahdan hieman ja otan vihkon käteeni. Pyörittelen sitä kädessäni ja juuri kun olen avaamassa sen, joku ottaa sen kädestäni. Se joku on Olli. Katson tuota kummastuneena, kun tuo survoo vihkoa vaatekkaappiinsa. Mikä päiväkirja se muka oli?

"Nonii viis minuuttii meni", Tommi huutaa meille. Astumme ulos huoneesta ja kohtaamme neljät, lautasen kokoiset silmäparit. "Ei me tehty mitää sellasta", Olli naurahtaa. "No kai me oltais teijät kuultu", Joonas tuhahtaa. Olli vain naurahtaa. Minun mielestä tämä ei ole yhtään hauskaa. En saanut edes lukea sen hienon vihkon sisältöä. Haluaisin samanlaisen. Mistähän sellaisia saa? Noniin ajatukset, voisitteko palata tälle planeetalle, kiitos.

"Olli mistä sä oot saanu sen hienon vihkosen?" kysyn Ollilta. Hän muuttuu punaiseksi. Mitä pahaa tuossa muka oli? "En tiiä sain sen joskus lapsena lahjaks", Olli sönköttää. Hymähdin. Minä todella olisin halunnut sellaisen. "Mikä vihko?" Joonas kysyi. "Sellane hieno Salama McQueen -vihko, jonka Olli survo vaatekaappiin ku yritin lukee sitä", kerroin. Olli muuttui jälleen punaiseksi ja käänsi katseensa alas. Varmaan ajatteli etten huomaisi, mutta mitä minä en muka huomaisi. No oikeastaan en huomaa mitään muuta kuin Ollin, mutta ei tarvitse nyt puhua siitä.

"Mennään lukee se", Joonas sanoo hypäten ilmaan. "EI!" Olli huutaa, mutta liian myöhään, sillä Joonas on jo kerennyt juosta Ollin vaatekaapille. Olli juoksee sinne myös.
"JOONAS ÄLÄ LUE SITÄ OIKEESTI!" Olli huutaa, kun Joonas on ilmeisesti löytänyt tuon vihkosen. Mikä muka voi olla noin salaista? Ehkä Olli onkin sarjamurhaaja. Tai hurmaaja. Okei nonii taas lähti ajatukset "vähän" laukalle.

"Tulkaa kuuntelee tarinatuokio!" Joonas huutaa huoneesta. Kaikki menemme huoneen ovelle. Huoneessa on kieltämättä aika huvittava näky, sillä Joonas seisoo Ollin tuolilla pitäen vihko päänsä yläpuolella, Ollin kurotellessa tuota hienoa vihkoa. En tiedä kuvitteleeko Olli itsensä pidemmäksi vai luuleeko muuten vain itsestään liikoja, sillä Joonas on Ollia muutenkin pidempi ja seisoi lisäksi tuolilla. Tommi pudisteli päätään huvittuneena. Olli hyppeli kuin jänis, yrittäen saada vihkon Joonakselta, mutta hän onnistuukin kaatamaan tuolin itsensä päälle.

"Sattuko?" kysyn ja riennän heti Ollin luokse, joka makaa kaatuneen tuolin ja Joonaksen alla. Joonas nousee pikaisesti pois, jotta saisimme tuolin nostettua Ollin päältä pois.
"Olli vastaa, sattuko?" Toistan kysymykseni samalla, kun Joonas nostaa tuolia Ollin päältä. Tommikin on tullut Ollin viereen. Niko ja Joel tuijottavat tapahtumia ovelta. Olli ei vieläkään vasta minulle. "Olli sattuko?!" melkein huudan. Olli hätkähtää ja pudistaa pikaisesti päätään. Silittelen Ollin päätä varovasti.
"Anteeks", Joonas sanoo katsoen jalkoihinsa. "Ei se mitään" Olli vastaa melkein kuiskaten.

Istumme sohvalla. Päätimme katsoa leffaa, sillä tuo leikki koitui liian vaaralliseksi meille kuudelle. "Mun pitää lähtee", Niko sanoo. Kaikki sanoimme heipat Nikolle ja hän lähti.
"Voinko jäädä tänne yöks?" Joonas kysyy.
"Joo", Olli vastaa. "Voitte te muutki jäädä", hän lisää. Tommi ja Joel nyökkäilevät.

Olimme käymässä nukkumaan. Minun täytyi nukkua Ollin vieressä, koska Ollin perhe omisti vain kaksi patjaa ja yhden sohvan. Ei se siis minua haitannut, mutta en tiedä Ollista. Kuulemma Ollin vanhempien sänkyyn ei voinut mennä sillä hän ei jaksaisi vaihtaa lakanoita. Kömmin Ollin viereen. Kuulin tuhinaa vierestäni. Suloista tuhinaa. Ja se kuului suloiselle Ollille.
_ _ _
852 sanaa
Täst ei meinannu aluks tulla yhtää mitää mut sainki tästä iha hyvän pitusen luvun.
Ja nyt jonku muunki näkökulmast ku vaa Olli ja Aleksi.