Can you feel my heart [VALMIS]

19. Luku | koska Niko |

Ollin nk
Istumme Aleksin kanssa sylikkäin sängylläni. Aleksilla taisi jäädä pienet traumat elokuvasta, jonka katsoimme, sillä hän on koko ajan ollut kasvot minun huppariin päin, ja kun on kuulunut pienikin ääni, hän on puristanut huppariani. Voi pikku allunen. Tuo suloisuuden esikuva.

"Huomenta Alluseni", sanon herättääksni tuon suloisen pojan. "Eivielä", tuo mumisee. Naurahdan hieman. "Kyllä vielä sun äiti on ovella." "Mitä?" "Sun äiti on ovel"

Aleksin nk
Muistan yhtäkkiä, että minun piti illalla soittaa äidille, mutta unohdin. Lähden äkkiä alakertaan.

"Sori mun piti eilen soittaa mut nukahdin", sanon ennen kuin äitini kerkeää avata suutaan.
"Joo mä vaan sitä, että olis kiva jos kävisit välillä kotona", äitini vastaa. "Joo mä voin tulla tänää kotii jos Olliki saa tulla" "Tottakai se saa", äitini vastaa.

Kävelemme meille päin. Sovimme, että Olli tulee meille syömään ja nukumme tämän yön omissa kodeissamme. En tiedä miten pärjään ilman Ollin suojelevaa kehoa. Ehkä menen äidin ja isän väliin, jos alkaa pelottaa kamalasti.

Istun pöydän ääressä. Olli istuu vieressäni. Syömme makaroonilaatikkoa. "No mites teillä menee?" äitini kysyy yhtäkkiä. "Ihan hyvin", vastaan ja vilkaisen Ollia. Isäni murahtaa. Mikä koira hän luulee olevansa, kun tuolla tavalla murisee. "Ettehän te vaan luule olevanne yhdessä?" isäni kysyy. Katson äitiäni ja Ollia ihmeissään. "Joo?" vastaan. Isäni naurahtaa ja laittaa ruokalautasen syrjään. Hän nousee pöydän äärestä hitaasti. Hän lähtee kävelemään ovea kohti. Hän avaa ulko-oven ja juuri ennen kuin hän poistuu, hän vielä päättää huutaa: "MINUN TALOSSA EI HOMPPELEITA ASU!"

Makaan sängyssä. En saa unta. Isäni käytös mietityttää. Hän ei ole tullut takaisin vieläkään. Mikä häntä vaivaa?

Tunnen jonkun nuolaisevan jalkapohjaani. Luna. Luna, miksi sinö nuolet toisten jalkapohjia? Ensinnäkin se ei tunnu kovin mukavalta ja toiseksi se ei varmaan maistu kovin hyvältä. Nostan tuon karvaisen kaverin kainalooni. Silittelen Lunaa ja koitan saada unta.

Juuri kun olen nukahtamassa, Luna päättää nuolaista kasvojani oikein pitkän kaavan mukaan. Kiitos tästä.

Herään siihen, että joku nuolaisee kasvojani. Se joku on Luna. Taas. Täänän olisi taas koulua. En jaksa. Katson seinäkelloani. Se näyttäisi olevan kahdeksan. Hetkinen. Minulla alkaa vartin päästä.

Juoksen koulua kohti. En kerennyt tehdä mitään muuta kuin pukea ja pakata koulurepun. Ihana aamu. Kerrassaan mahtava.

Astun luokkaan tasaten hengitystäni. Olen vähän myöhässä, mutta onneksi niin vähän, ettei tuntia ole keretty aloittaa.
"Anteeks et mä olin myöhäs", sanon samalla, kun yritän saada hengitykseni tasaantumaan.
"Noh ei se mitään mene istumaan", opettajani vastaa.

"Mä en meinannu millää saada unta yöllä", sanon Ollille tunnin loputtua. "Voi muru en mäkään", Olli sanoo ja pörröttää hiuksiani.
"Voitko tänään tulla meille koulun jälkee?" kysyn. Olli nyökkää ja ottaa minut halaukseen. "Mul oli ikävä", mutisen Ollin hupparia vasten.

Joonaksen nk
Kävelen kohti yläkoulua. Olen itse lukiossa, mutta minulla on nyt hypäri, enkä keksi muutakaan tekemistä. Menen tapaamaan kavereitani.

Ensimmäisenä Niko tulee luokseni. Hän halaa minua. Halaan tietysti takaisin, koska no Niko.
_ _ _
457 sanaa
Hello:)