Can you feel my heart [VALMIS]

13. Luku | murtovaras |

Joonaksen nk
Elämäni menee päin persettä. Kaikki mitä yritän tehdä, epäonnistuu jotenkin. Yritin kertoa ihastukselleni tunteistani vähän aikaa sitten, mutta se päätyi siihen, että jäin kuuntelemaan hänen ihastukseen liittyvistä asioista. Ja voin nyt sen verran avata, että se en ole minä. Nyt itken Aleksin ja Ollin välissä, eikä kumpikaan heistä tiedä miksi. Eli täydellisesti menee elämässä.

"Joonas älä nuku koko iltaa, ku sit et saa yöllä nukuttuu ollenkaan", kuulen jonkun äänen sanovan. Avaan varovasti silmiäni ja näen Ollin. Olen edelleen Aleksin ja Ollin välissä. Taisin nukahtaa. "Haluisitko nyt kertoo mikä sul on?" Olli kysyy. "Must vaa tuntuu et mikään ei onnistu mitä teen", sanon. "Miks sust tuntuu siltä?" Olli kysyy. "Emmä tiiä ku kaikki vaa menee nii päi persettä", vastaan. Olli katsoo minua jotenkin säälivästi. Ei minua nyt sääliä tarvitse. Olli ottaa minut halaukseen. Tätä minä tarvitsin.

Aleksin nk
Joonas lähti hetki sitten ja väitti kaiken olevan hyvin. Minä kyllä näin ettei hänellä ole kaikki hyvin, mutta emme me häntä täällä väkisin voi pitää. "Tuutko mun kaa suihkuu?" Olli kysyy minulta. No mikä kysymys tuo nyt oli? Miksi minä en haluaisi? "Tottakai", vastaan. Olli otti minua kädestä kiinni ja lähti viemään kohti kylpyhuonetta. "Voinko pestä sun hiukset?" Olli kysyy. Nyökkään vastaukseksi. Astun suihkun alle, jossa Olli on jo. Olli sulkee suihkun ja ottaa shamppoo purkin käteen ja pursottaa shamppoota kädelleen. Hän alkaa hieromaan sitä päähäni. Se tuntuu kivalta. Nojaan päälläni hieman taaksepäin, ettei saippua mene silmiini. Olli alkaa huuhdella shamppoota pois päästäni.

"Valmis", hän sanoo. Käännyn niin, että näen Ollin. Pussaan häntä nopeasti huulille ja menen sitten kuivaamaan itseäni. Nostan lattialta Ollin hupparin ja laitan sen päälleni. Se tuoksui hyvältä. Se tuoksui Ollilta. Lähdin pois kylpyhuoneesta. Menin odottamaan Ollia sohvalle.

Yhtäkkiä kuulen, kun ovea avataan. Säikähdän ihan jumalattomasti. Ihan kuin katsoisi kauhuleffaa, mutta nyt se vain tapahtuu oikeasti. Olen varma, että joku murtautuu tänne. Juoksen takaisin kylpyhuoneeseen Ollin luo. Pelkään ihan kamalasti murtovarkaita. Nyt minua pelottaa niin paljon, että voisin paskoa housuihin.
"Mitä sä täällä ramppaat?" Olli naurahtaa.
"Joku tulee tänne se ihan varmasti on murtovaras", sanon kuin olisin hengen hädässä. Olli ottaa minut halaukseen. Rutistan Ollia itseeni kiinni. Minua pelottaa niin paljon. Olli nostaa minut syliin ja lähtee katsomaan mikä tilanne siellä on. Minun mielestä meidän olisi pitänyt pysyä piilossa, koska jos se nyt sattuu olemaan murtovaras niin sehän voi vaikka tappaa meidät. Painan kasvoni Ollin kaulaan. Alan kohta itkeä. "Moikka Oll... kukas toi on?" joku naisen ääni sanoo. "Se on Aleksi, se luuli et tänne murtautuu joku, ku ette ollu ilmottanu tulostanne", Olli selittää. Ketä täällä nyt on? Nostan päätäni varovasti Ollin kaulalta ja näen kaksi vanhusta seisovan eteisessä. Olli laskee minut viereensä ja ottaa kädestäni kiinni. "Nii täs on mun mummo ja vaari", Olli kertoo. Nyökkään varovasti. "Joo sun vanhemmat pyys et me tultais käymään täällä", Ollin mummo selittää Ollille. Puristin Ollin kättä, sillä minua jännitti hänen isovanhempien tapaaminen.

Istuimme ruokapöydän ääressä. Ollin mummo teki meille ruokaa. Lihapullia ja perunamuusia. Pidin Ollin kädestä kiinni.
"Noni nyt ois valmista", Ollin mummo sanoo. Nyökkäämme Ollin kanssa ja lähdemme hakemaan ruokaa.

Syömme täydessä hiljaisuudessa. Kukaan ei puhu mitään. Tämä on ehkä hieman kiusallista. "Kukas tää sun Aleksi muuten on?" Ollin vaari kysyy. "Se on mun... mun p-paras kaveri", Olli sanoo. Katson tuota kysyvästi ja hän katsoo minua anteeksi pyytävästi. Häpeääkö Olli minua vai miksi hän ei kertonut totuutta. Ollin mummo ja vaari nyökyttelivät. Minulle tuli jostain syystä tosi paha mieli tuosta, vaikka olemmekin ollut vasta hetken yhdessä. Irrotin käteni Ollin kädestä. Ollaan nyt sitten parhaita kavereita, jos kerta niin haluat. En edes tiedä miksi reagoin näin.

Saimme syötyä ja menimme Ollin huoneeseen. Istuin tuon sängylle ja Olli meni makaamaan taakseni. "Tuu tänne muru", Olli pyytää minua. "Mikä muru?" sanon, yrittäen olla välinpitämätön. En tiedä miksi olen tällainen, mutta en vain osaa pitää tätä tunnetta sisälläni. "No sä oot mun muru", Olli vastaa.
"Sähän sanoit et ollaan parhaita kavereita".
"No joo mun mummolle ja vaarille mut emmä sitä tarkottanu". En vastaa mitään. Miksi suutun tuollaisesta? Miksi olen tällainen? Olli yrittää vetää minut viereensä, mutta riuhtaisen itseni irti. "Hei pliis anteeks jos loukkasin sua mut en haluu vaa kertoo mun isovanhemmille vielä", Olli sanoo. "Kertoa mitä?" ovelle ilmestynyt mummo kysyy. "Ei mit-",
"Me ollaan Aleksin kans yhessä", Olli keskeyttää minut. Katson Ollia ihmeissään. Juurihan hän sanoi, ettei halua kertoa vielä. Katsomme molemmat ovella seisovaa mummia, jonka ilmeitä en osannut lukea. Miksei hän sano mitään? Kohta tämä alkaa mennä jo pelottavaksi.
_ _ _
729 sanaa
Oon nyt sit karanteenis nii kerkeen varmaa kirjotella jonku verra.
Kiitti muute lukukerroist ja kommenteist mitä ootte pistäny<3