Can you feel my heart [VALMIS]

17. Luku | herätyskello |

Joonaksen nk
Herätyskelloni soi. Se pitäisi sammuttaa, mutta en jaksa. Voisiko joku ihana ihminen nyt vain tulla ja sammuttaa sen. Kuin tilauksesta, herätyskelloni sammui. Tunnen kehon vasten kehoani. Ainiin. Niko tuli yöllä viereeni. "Huomenta", sanon. "Huomenta porkoseni", Niko vastaa.

Istun koulun vessan lattialla. Nyyhkytän polviani vasten. Miksi olen tällainen? Miksi kaikki vihaa minua? Voisiko tämä jäädä viimeiseksi olinpaikakseni. Miksei se känniläinen voinut silloin tappaa minua? Miksi olen yhä täällä? Eihän kukaan edes kaipaa minua. Kukaan ei välitä minusta. Olen turha ihminen.

"Joonas ootsä tääl?" Nikon ääni kysyy oven toiselta puolelta. Pyyhin kyyneleitä äkkiä pois. "Joo", yritän vastata mahdollisimman normaalilla äänellä, joka koituu hankalaksi, sillä olen itkenyt täällä jo jonkin aikaa. "Mikä hätänä?" Niko kysyy huolestuneella äänellä. "Voitko avaa oven?" Niko jatkaa kysymystään. Nyökkään, mutta tajuan, että eihän Niko tuota nää. Ellei hän nyt satu omistamaan jotain super näköä, jolla hän näkee seinien läpi. Avaan lukon ja Niko avaa oven. Hän tulee halaamaan minua.

"Haluisitko kertoo mikä sul on hätänä?" Niko kysyy minulta. "Mul on vaa paha mieli", vastaan. Olihan tuo totta, ainakin osittain. Niko nyökkää ja silittää olkapäätäni. Miksi tämä tuntuu tältä? Miksei tämä tunnu samalta kuin vaikka Ollin halaus. Tämä tuntuu jotenkin... erityiseltä? Tai en tiedä. Ehkä se on vain tämä mielentila.

Ollin nk
"Aleksi voiksä pliis antaa mun olla rauhassa ees hetken?!" huudan, ehkä vähän turhan lujaa, sillä Aleksi säikähti. "Okei sit", hän sanoo ja kääntyy pois. Tekisi mieli sanoa anteeksi ja juosta perään, mutta en vain pysty. Minun on pakko rauhoittua. Ennen kuin kysytte miten tuohon tilanteeseen oli päädytty niin minä kerron. Eli kaikessa yksinkertaisuudessaan Aleksi oli liian läheisyydenkipeä ja minä tarvitsin hetken rauhan. En edes tiedä miksi, mutta minä vain tarvistin. Sitten hermostuin hieman liikaa ja tässä sitä nyt ollaan.

Istun sängylläni ja mietin asioita. Ehkä olisin voinut pyytää Aleksilta vähän nätimmin omaa rauhaa, mutta minkäs teet. Tehtyähän ei saa tekemättömäksi, vaikka kuinka haluaisi.

"Anteeks et huusin sul", sanon Aleksille samalla, kun astun hänen huoneen ovesta sisään. "Ei se mitää, anteeks et en tajunnu heti et tarviit omaa rauhaa", hän vastaa minulle. Menen halaamaan tuota. "Kelpaisko se läheisyys nyt?" kysyn varovasti. Tuo nyökkää olkapäätäni vasten. Käy minulle.

Nikon nk
Olen menossa pesemään hampaita. Avaan oven ja näen Joonaksen istumassa pöntön kannen päällä hammasharja suussa. "Sori voin mä kyl oottaa et sä oot valmis", sanon. "Eiku tuu vaa" Joonas vastaa. Otan hammasharjani kaapista ja alan harjata hampaitani.

"Niko voitko tulla mun viereen, ku en saa unta?" Joonas kuiskaa sängystään. "Joo", vastaan ja nousen patajaltani. Kömmin Joonaksen viereen ja nukahdan melkein samantien. Joonas jäi hetkeksi vielä pyörimään mutta nukahti lopulta. Kuulin vielä juuri ennen nukahtamistani, kun joonas toivotti minulle hyvät yöt. En kyennyt väsymyksen keskeltä vastaamaan, mutta ainakin minä kuulin.
_ _ _
440 sanaa
Mä lupaan et ens osas on enemmän Oleksia. Ja öö muistin just et Niko ja Joonas on eri kouluis mut voidaan nyt sopii et Niko oli vaik tutustumas siihe lukioo tai jotai.