53. Luku | astianpesukone |

502 31 0
                                    

Ollin nk
Kävelen kotiani kohti. Matkalta minun olisi tarkoitus hakea uusi aski tupakkaa. Tiedän, että lupasin Aleksille, mutta en pysty lopettaa.

Näen kaukana hämärähemmon. Hän on se, joka myy minulle tupakkaa. Nostan kättäni merkiksi, että minä olen ostamassa. Tuo mies nyökkää päällään sivummalle. Hän sujauttaa käteeni askin ja annan hänelle rahat.

"Laita viestii jos tarviit lisää", mies sanoo ja lähtee kauppaa päin. Nyökkään, vaikka ei mies sitä enää näe.

Asetan huulieni väliin toiseksiviimeisen tupakan. Otan toisesta taskustani sytkärin ja sytytän tupakan. Vedän myrkkyä henkeeni ja puhallan ne pian ulos.

Astun takaisin kotiini. Kävelen olohuoneeseen ja törmään ehkä maailman suloisimpaan näkyyn. Aleksi on nukahtanut sohvalle ja hän nojaa käteensä. Istun Aleksin viereen ja silitän hänen hiuksiaan. Nosta Aleksin syliini ja kannan hänet huoneeseeni. Niin viaton, pieni ja suloinen poika. Tai en tiedä siitä viattomuudesta, mutta pieni ja suloinen ainakin. Vedän peiton Aleksin päälle ja pussaan hänen otsaansa.

Aleksin nk
Herään kolahdukseen. Avaan silmäni ja katson ympärilleni. Huomaan, että Olli kaatoi hänen työpöydän tuolin. Miten? En tiedä. "Mitä sä säädät?" kysyn unisesti Ollilta. "No yritin vaa ottaa mun roskista, mut kompastuin toho tuolii ja se hyökkäs kimppuun", Olli selittää pitäen metallista roskakoria kädessään. Naurahdan hieman ja jään tuijottamaan Ollia. "Hei toi ois voinu käydä kelle vaan", Olli puolustautuu. "Joo olis olis", sanon ja katson muualle.

"Mul on nälkä", sanon varovasti Ollille, joka tutkii kasvojaan peilistä. "No mennään syömään", Olli sanoo ja nousee seisomaan. Ilmeisesti hän nousi liian nopeasti, koska joutuu ottamaan tukea työpöydästään. Minäkin nousen, mutta tarpeeksi hitaasti.

Katson sivusta, kun Olli häärää keittiössä.
"Valmis!" Olli huutaa, jota säikähdän. Olli tuo pöytään kaksi lautasta, jossa on jugurttia ja päällä oikein hienosti asetellusti kiiviä. Ilmeisesti kiivejä on ollut vain yksi, koska kiiviä on vähän säälittävä määrä.

Kaavin viimeisen lusikallisen jugurttia suuhuni ja työnnän lautasen sivuun. "Oliko hyvääää?" Olli kysyy erittäin kimeällä äänensävyllä. Katson Ollia huvittuneena pitkään, kunnes tajuan vastata. "No oli hyvää", sanon ja nousen seisomaan. "No hyvä koska mä tein tota niin kauan", Olli sanoo ja katsoo minua silmiin.
"Hei kuola valuu", sanon Ollille, joka tuijottaa minua jo viidettä minuuttia. Okei ehkä vähän liioiteltua. Mutta vain vähän. Olli hätkähtää ja laittaa suunsa kiinni. Hän pyyhkäisee suunsa ja jatkaa syömistä.

Nojaan keittiön tasoon ja katson, kun Olli laittaa lautasia astianpesukoneeseen. Kone näyttää olevan aika täynnä. Olli laittaa koneen päälle. "Mä käyn pihal", Olli sanoo ja työntää astianpesukoneen kiinni. Se alkaa hurista.
"Okei", sanon ja menen olohuoneeseen. Istun sohvalle odottamaan, että Olli tulee takaisin.
_ _ _
400 sanaa
Kiitos 11k lukijoita<3

Can you feel my heart [VALMIS]Kde žijí příběhy. Začni objevovat