Can you feel my heart [VALMIS]

56. Luku | kyllä se myy |

Nikon nk
Joonas romahtaa viereeni sohvalle. "No mitäs mietit rakas Porko?" kysyn Joonakselta. "Noku en tiiä pitäskö mun kertoo Aleksille yks juttu", Joonas sanoo. "Mikä juttu?" kysyn varovasti.
"No Olli myy huumeita", Joonas sanoo. Katson Joonasta järkyttyneesti. "Mitä?" kysyn. "Kuulit kyllä", Joonas sanoo ja hautaa päänsä rintaani. "Mut pitäskö mun kertoo Aleksille?" Joonas kysyy. "No emmä tiiä", vastaan. "Tai musta ainaki tuntuu pahalt et se ei tiiä", jatkan. "No nii mustaki, mut Olli sano et en saa kertoo", Joonas kertoo. "Mitä jos mä kerron?" kysyn varovasti. "Voisiksä?" Joonas kysyy. "No joo", sanon. Joonas katsoo minua kiitollisesti. "Voin kertoo mut en just nyt", sanon ja pussaan Joonaksen hiuksia. "Kiitti", Joonas mutisee.

Kävelen Ollin kotia kohti, koska Aleksin pitäisi olla siellä. Koputan oveen ja Olli tulee avaamaan sen. "Onks Allu?" kysyn. "Mitä sä haluut siitä?" Olli kysyy. "No puhua", sanon.
"Ei oo", Olli sanoo ja yrittää vetää oven kiinni. "Mul on asiaa Allulle joten anna mun puhua", sanon. "No okei", Olli sanoo ja päästää minut sisään. Menen olohuoneeseen ja näen Aleksin siellä. Hän istuu sohvalla ja katsoo puhelintaan. "Allu tuu mul on asiaa", sanon. Aleksi kääntää katseensa minuun ja nousee sohvalta. Vien Aleksin Ollin huoneeseen, että voisimme jutella rauhassa.

"No mitä?" Aleksi kysyy kärsimättömästi. "No sitä vaan, että tiesitkö tästä Ollin pikku sivubisneksestä?" kysyn. "Häh?" Aleksi kysyy. "Olli myy huumeita Alman kaa", sanon. Aleksi katsoo minua suoraan silmiin. "Eikä myy", hän sanoo. "Kyllä se myy", sanon. Aleksi lähtee huoneesta. Kuulen alakerrasta huutoa.

Kävelen varovasti portaat. Jään seisomaan viimeiselle askelmalle. Olli ja Aleksi riitelevät olohuoneessa. Päätän mennä katsomaan tilannetta, koska en halua, että nuo tappavat toisensa. Näen, kuinka Olli pitää Aleksia allaan väkisin, kun Aleksi yrittää päästä pois. "Olli irti", sanon yllättvän rauhallisesti. Olli katsoo minua murhaavasti ja painaa Aleksin tiukemmin kiinni lattiaan. Kuulen, miten Aleksi vingahtaa. Varmaan kivusta. "Olli nyt irti", sanon.

Katson vielä hetken kuinka Aleksi kituu lattiaan painettuna. Päätän mennä tuohon väliin. En sillä tavalla kirjaimellisesti. Otan Ollista kiinni ja yritän repiä häntä irti Aleksista. Se on yllättävän hankalaa.

Saan Ollin irti ja kaadun itse mukana. "Aleksi mee", sanon pitäen rimpuilevaa Ollia otteessani. Aleksi ei liiku. Hän jää maahan makaamaan. "Aleksi!" huudan. Hän ei vieläkään liiku. "Anna mun mennä auttaa", Olli sanoo. "En varmana anna", sanon. Jos voisin, soittaisin Joonakselle ja pyytäisin häntä auttamaan, mutta jos alkaisin kaivamaan puhelinta, Olli pääsisi taas Aleksin kimppuun. "Anna nyt nii mä meen auttaa Alluu", Olli sanoo. "En anna sä äskenki olit sen kimpussa", sanon. "Koska se kävi mun kimppuun", Olli sanoo. "No okei", sanon ja päästän Ollin sylistäni.

Hän kyyristyy Aleksin viereen. Menen itsekkin siihen. Aleksin silmät ovat auki. Hänen silmät liikkuvat ja Aleksi hengittää, mutta itse poika ei liiku. "Aleksi rakas", Olli sanoo ja silittää tuon poskea. Aleksi ei vastaa mitään. Hän vain hengittää raskaasti ja tuijottaa kattoa.
_ _ _
456 sanaa
Vähä random mut joo
Moi