My love, I'll be okay. || Joonas Porko

5. "Mutta sehän on täällä. Ettekö te nää?"

Joonas

Paistetun kananmunan tuoksu leijailee nenääni aamuvarhain makuuhuoneeni ovenraosta. Avaan hiljalleen silmiäni. Vieressäni oleva paikka on tyhjillään. Hieraisen unihiekat silmistäni ja kurotan puhelimeeni yöpöydällä.

Aleksi ei ole vastannut mitään viestiini. Hän on varmasti nukahtanut sohvalle tietokone sylissään ja kuulokkeet korvillaan. Ei olisi yhtään poikkeavaa. Kukaan muukaan ei ole ollut huolissaan, joten eipä ainakaan tarvitse vastailla mihinkään.

Pistän puhelimen takaisin pöydälle. Venyttelen kaikki raajani oikein pitkiksi. Herääminen yksin on tullut jo rutiiniksi vaikka joka aamu mietin Hildaa vierelläni. Hän tuhisisi vielä ylisöpösti vierelläni peiton alla, koska kello olisi hänen mielestään liian aikaisessa vielä. Läheneehän se jo puolta yhdeksää. Kuitenkaa kukaan ei tällä hetkellä makaa siinä, mutta lakanat ovat pöyhityt. Silloin muistan Oilin. Päätin sitten tuoda hänet kotiini. Aivojeni ollessa vielä hyvin hitaalla käyvät tajuan kuka keittiössäni paistaa taivaalliselta tuoksuvia kananmunia.

Muistan kuinka Oili pyysi saada nukkua lähellä minua, koska häntä pelotti yksin sohvalla. Olenko nyt pettänyt toden teolla Hildaa? Voinko edes ajatella toista naista vieressäni, kun Hilda on kuollut? Pieni paniikki pistää sydämestäni. Pitäisikö minun sanoa Oilille, että seurustelen vai ei? Olisiko se edes tarpeellista. Olenko maailman kamalin ihminen, koska päästin toisen naisen lähelle ihoani.

Pisto sydämessäni kasvaa, mutta kampean silti ylös sängystäni. Pistän harmaat college housuni jalkaan ja ensimmäisen paidan joka sattuu käteeni löytyy pian päältäni. Hiukseni tippuvat silmilleni, mutta vetäisen ne taaksepäin kädelläni. Kylmä lattia tuntuu ikävältä jalkapohjissa, mutta en anna sen haitata. En jaksa etsiä sukkia juuri nyt.

Vielä unisena taaperran pieneen vaaleasti sisustettuun keittiööni, jossa sekaisilla hiuksilla Oili niminen nainen kattaa pöytään valkoisia halpis lautasiani. Minut nähdessään hänen kasvoilleen leviää hymy. Itse olen vain hämilläni, sillä kuka ihminen tähän aikaan jaksaa alkaa väsäämään jonkilaista aamupalaa tuntemattomalle ihmiselle. Toinen käsi toimeettomana Oili silti määrätietoisesti kattaa pöytää.

"Huomenta", hän toivottaa iloisesti tilanteestaan huolimatta. Hän on yllättävän rauhallinen vaikka yöllä häntä pelotti niin, että laahusti viereeni nukkumaan. Ja eikö hänen käteensä satu?

"Öh huomenta, mitä sä teet?", sanon möreällä aamuäänelläni, vaikka näen ihan hyvin mitä hän touhuaa.

"Mä teen aamupalaa. Tää on se mun korvaus siitä taksimatkasta ja kaikesta tästä mitä sä oot tehny mun eteen", Oili sanoo nöyränä. Luulin, että se eilinen aamupala heitto oli vitsi, mutta hän oikeasti toteutti sen.

"Voi Oili, ei sun ois tarvinnu. Pääasia, että sä oot kunnossa", soperran hänelle. Saan vain vastaukseksi hymyn takaisin.

Tuore kahvin tuoksu leijailee vuorostaa nenääni ja olenkin jo matkalla sitä hakemaan, mutta vieraani estää.

"Istu nyt vaan alas nii mä tarjoilen sulle", Oili intttää vastaan ja tönäisee minua kauemmas hänelle muodostuneesta reviiristä. En voi muutakaan kuin istua ruokapöytäni ääreen, kun blondi tarjoilee minulle paistamaansa munakokkelia suoraan pannulta. Hän laskee pannun takaisin liedelle ja menee sen jälkeen kahvinkeittimen äärelle.

"Oliks sun mukit täällä?", Oili varmistaa osoittaen yhteen keittiöni kaapeista. Nyökkäilen hänelle. Nainen kurottaa valkoisen ikean mukin hyllyltä ja kaataa siihen mustaa höyryävää kahvia. Pian muki nököttää lautaseni vieressä.

Tökkäilen haarukkani päähän hyvältä maistuvaa munakokkelia ja hörpin kahviani mukini reunalta, kun Oili tekee samoin. Istumme vastakkain pöytäni ääressä.