My love, I'll be okay. || Joonas Porko

52. Vuokrasopimus ja kimppakämppä

Viivi

"Ei helvetti", pääsee suustani plärätessäni parin päivän posteja läpi keittiön pöydän äärellä. Epätoivoisen huokaukseni johdosta keittiön puoleen ilmestyy asiasta kiinnostunut ystäväni. Netta kiirehtii heti nurkan takaa luokseni kysellen mikä on hätänä.

"Tuli muistutuskirje", huokaan läimäyttäen kyseisen kirjeen takaisin mainosten ja muiden laskujen päälle. Netta katsahtaa minua oudoksuen.

"Ai mistä?", hän kysyy ja nostaa kirjeen käteensä. Hän tutkiskelee kirjekuorta jota en ole edes viitsinyt vielä avata. Tiedän jo sen sisällön.

"Vuokranantajalta", töksäytän istuen pöydän ääressä olevalle valkealle tuolille. Hautaan kasvoni käsiini ja huokaisen syvään.

"Millä vuosikymmenellä se vielä elää? Sähköpostiinhan tän ois voinu lähettää", Netta tokaisee, ihankuin ainut huoli olisi se mitä kautta kyseinen informaatio on tullut. "Mut mitä tässä on?", Netta kysyy miltein heti perään istuen viereeni pöydän ääreen. Kämmeneeni nojaten tuijottelen muita posteja pöydän pinnalla.

"Vuokrasopimuksen päättämismuistutus. En mä yhtään muistanu, että se oli joku määräaikanen", murisen kääntäen katseeni ystävääni.

"Eli siis sun vuokrasoppari katkee ihan kohta", Netta selventää kuin tyhmälle olisi puhunut. "Millon?"

"No en minä tiedä. Siellä kirjeessä se lukee, mut en oo uskaltanu avata, koska eihän mulla mitään toista kotia oo", sanon vinkaten kirjettä kohti.

"Saanko mä...?", Netta kysyy vihjaten siihen suuntaan, että voisi avata kirjeen puolestani. Nyökkäilen hänelle, jonka jälkeen Netta suorastaan syöksyy kirjeeni kimppuun. Hän repii kuoren nätisti auki ja vetäisee valkoisen paperin ulos saman tien. Tuijottelen parasta ystävääni joka lukee kirjettä intensiivisesti, jokaista pikku printtiäkin silmällään pitäen.

"Apua...", hän huokaisee hetken päästä pistäen kätensä suunsa eteen. Mielenkiintoni nousee kattoo välittömästi ja otankin ryhdikkäämmän asennon.

"No mitä?", kysyn heti. Netta ojentaa paperia suuntaani ja nappaankin sen hänen kädestään kuin rupikonna kärpäsen kielellään.

Lukaisen nopeampaakin nopeammin alkutekstit läpi, jonka jälkeen pääsen oikean aiheen kimppuun. Sydämeni jättää lyöntejä välistä, kun näen päivämäärän.

"Ei helvetin perse paska", kiroan. Pistän tärisevän käteni suuni eteen tarkistaen samalla olenko lukenut nyt ihan varmasti oikein. "Ei vittu."

"Mistä mä tähän hätään jonkun kämpän löydän?", panikoin heti laskiessani paperin keittiön pöydän pinnalle. Vetäisen käteni läpi takkuisten hiuksieni jättäen sen niiden lomaan lepäämään.

"Hei nyt ei oo aihetta paniikkiin. Kyllä me joku ratkasu keksitään", Netta lohduttaa välittömästi, tietäen varmasti kuitenkin itsekin ettei uutta kotia saa ihan sormia napsauttamalla.

Ilmapiiriin laskeutuu syvä hiljaisuus. Olin ihan sata prosenttia varma, että olin sopinut tämän niin että puran itse sopimukseni sitten kun siihen on aihetta. Kuitenkin tyhmänä juustopäänä jostakin ihme syystä tehnyt sopimukseni niin, että minut heitetään ulos tiettynä päivänä, ja nyt kärsin tästä tyhmyydestä. Vuokrasopimukseni päätöspäivä on merkitty jo seuraavan viikon alkuun ja nyt on torstai. En minä missään kuun ja auringon sopivissa asteissa tule löytämään kämppää Turusta tähän aikatauluun, varsinkaan kun en edes ole käynyt niissä pääsykokeissa, joihin olen päntännyt koko alkuviikon.

"Tuu meille. Siis siihen asti, että löydät kämpän ittelles. Voit maksaa meille vuokraa sen ajan nii tulee halvemmaks kaikille", Netta yhtäkkiä keksii, mutta en hirveästi lämpene kimppakämppä ajatukselle.