My love, I'll be okay. || Joonas Porko

17. Söpöä leffaa

Joonas

Läppärini sininen valo käy silmiini olohuoneen sohvan nurkassa, kun istun kapistus sylissäni yrittäen etsiskellä uudelle projektilleni tiloja internetin ihmeellisestä maailmasta. Pari hyvää on tullut jo vastaan, mutta en ole niistä aivan varma. Vuokra on korkea, eikä minulla tällä hetkellä ole varmaa kuin juuri ja juuri maksaa asuntoni vuokraa omalle vuokranantajalleni.

Ulko-oveni käy. Se on varmaankin Oili, sillä annoin hänelle avaimen jolla hän voi tassutella sisään milloin häntä huvittaa. Olemme muutenkin sopineet jonkin romanttisen pienen leffaillan täksi illaksi, johon Oili lupautui hakemaan sipsejä.

"Moi!", huudahdan nenä kiinni tietokoneeni näytössä, kun kukaan ei tervehdi minua iloisena eteisestä.

"Moi", Oili vastaa vaimeasti ja pyyhältää eteisestä keittiöön, minun nähdessä vain hänen ohikiitävän varjonsa. Onkohan jotain sattunut?

Katsahdan keittiön suuntaan josta kuuluu vain pieniä rapistelun ääniä. Kurtistan kulmiani. Ei Oili ole ikinä noin vaisu. Nyt on oikeasti tapahtunut jotakin. Painan läppärin kannen kiinni ja nousen mukavalta sohvalta Oilin perään keittiöön.

Nainen häärii selkä minuun päin keittiön nurkassa sipsipussien kanssa. Hän kai sekoittaa dippiä omissa maailmoissaan.

"Onks kaikki hyvin?", kysyn rauhallisena, kun Oilin dipin sekoitus näyttää pikenminkin kerman vatkaamiselta kuin dippipussin sekoittamiselta kermaviiliin. Oili katsahtaa olkansa yli minuun tekaistu hymy huulillaan. Se ei näytä lainkaan Oilin omalta hymyltä.

"Joo on", hän vastaa vieläkin vaisusti ja jatkaa kermaviilin sekoitusta. Katselen häntä hetken, mutta en viitsi inttää vastaan, vaikka näen, että häntä vaivaa jokin.

"Mä löysin jo aika söpön leffan meille", päätän vaihtaa puheenaihetta ja nostamalla vielä tunnelmaa, hymyilen Oilin suuntaan. Oili kääntyy jälleen suuntaani ja hymyilee tekohymyään minulle.

"Joo, mä tuun ihan just. Mee sä vaan jo", hän vastaa. Hymähdän iloisena ja jatkan matkaani takaisin olohuoneeseen.

Elokuva seisoo paikallaan television ruudulla. Se on ollut jo noin viisi minuuttia ollut jäätyneenä paikallaan, koska elokuvan toista katseliaa ei näy vielä missään. Olen päättänyt jo kaivaa puhelimen taskustani ja selailla entisen bändini hehkutuksia tulevista keikoista Instagramista. Enää nuo kyseiset hehkutukset eivät kovinkaan paljon minua hetkauta. Tottakai sydämessäni raapaisee ikävällä tavalla joka kerta.

Huokaisten pistän puhelimen viereeni sohvalle ja sillä samaisella sekunilla kaunis tyttöystäväni kävelee nurkan takaa sipsikulhot ja dipit sylissään. Hänellä on jälleen jotenkin tekaistu iloinen ilme kasvoillaan, kun hän kävelee viereeni sohvalle. Katselen häntä vierestä kun hän laskee kulhot olohuoneen pöydälle ja ottaa sitten paremman asennon sohvalta. Hän ei sano sanaakaan, mutta aistin silti ettei kaikki ole hyvin.

"Haluisitsä kertoo mikä sulla on?", kysyn varoen. Oili ei edes tullut kainalooni, joka on hyvin epänormaalia häneltä. Oili katsahtaa minuun nopeasti, ja kääntää sitten katseensa takaisin pausella olevaan elokuvaan.

"Ei mulla oo mikään, väsyttää vaan. Voidaanko alkaa kattoo tätä?", Oili vastaa ja tekaisee jälleen hymyn huulilleen. Katson hänen sivuprofiiliaan hetken, kunnes tartun kaukosäätimeen. Painan play-nappulaa, jolloin elokuva alkaa näyttämään ensimmäisiä sekuntejaan. 

"Voisitsä ees tulla tänne?", kysyn vielä arasti näyttäen vieressäni olevaa tyhjillään ammottavaa tilaa. Oili hymähtäen kömpii viereeni kainalooni. Nainen alkaa heti lämmittämään paikkaa, joka tuo jälleen turvallisuuden tunteen sieluuni.