My love, I'll be okay. || Joonas Porko

23. Sadan promillen humala

Joonas

'Voitko tulla alas? Mä oon tehny päätöksen', kirjoitan epäilyttävän viestin bändin toiselle solistille. Tuijotan puhelintani etelän helteitäkin kuumemmassa autossa, ilmeisesti bändin uuden studion pihamaalla. Kerrostalo näyttää paljon vanhemmalta kun edellinen. Miksi he halusivat muuttaa tälläiseen läävään sen aikaisemman ja paremman sijasta? Ja en nouse ja katso minkälaisen hienon sisustuksen he ovat saaneet aikaan viikon vanhoista hikisistä vaatteista tai roskista jotka lojuvat lattialla, koska riita Oilin kanssa vei jälleen fiiliksen.

En ymmärrä mikä sitä naista vaivaa! Edellisenä päivänä hän on kuin enkeli tuonpuoleisesta, mutta seuraavana hän on kuin ampiainen jonka olen suututtanut ihan turhasta syystä - eli olemalla vain paikalla. Siitä naisesta ei kyllä ikinä tietää millä päällä hän sattuu olemaan. Se tässä ehkä eniten ärsyttääkin. Ärsyttää, kun hän ei voi kertoa mikä häntä painaa vaan purkaa pahan olonsa sitten minuun, kun ei saa sitä muulla tavalla ulos. Tiedän, että minun on pakko selvittää tämä hänen kanssaan, mutta tällä hetkellä ärsyttää vielä niin paljon ettei sopimisesta tulisi mitään muuta kun suurempi sotku.

Puhelimeeni kilahtaa viesti ja käännän katseeni nopeampaakin nopeammin sen näytön suuntaan.

'Joo, venaa sekka', Joel kirjoittaa. Perus Joel ja Joelin vastaukset. Ei kauaakaan, kun perään tulee uusi viesti: 'Miks et tuu ylös? Kaikki oottaa sua tääl.'

'En jaksa nyt. Tuu ny vaa tänne', kirjoitan vastaukseksi ja heitän puhelimen viereiselle penkille. Nojaan päälläni päätukeen huokaisten. Autossa ja kuumempi kuin helvetissä, mutta ajatukseni pyörivät vain Oilissa ja siinä mitä kylpyhuoneessa kävi. Olisihan asian voinut esittää minun puoleltani vähän hienovaraisemmi, mutta minkäs teet. Ei tehtyä saa tekemättömäksi.

Pian on pakko raottaa hieman auton ovea, etten kuole tänne kuin kuiva pesusieni. Viileämpi ilma tulvii auton sisään, ja pian näänkin blondin miehen kävelevän rivakasti autoni suuntaan. Nostan jalkani auton ulkopuolelle jääden istumaan auton penkille. Joel kävelee eteeni ja pistää kätensä roukkumaan rennosti autoni oven ylitse. Ensin hän näyttää iloiselta, mutta nähdessään vakavan naamani hänen kulmansa menee kurttuun.

"Onks kaikki hyvin?", Joel kysyy heti ensimmäisenä. Liiankin tuttu kysymys, joka alkaa jo tursuamaan korvista ulos. Katseeni siirtyy aukinaisen oven ikkunaan puriessani alahuultani sisältäpäin.

"Meil on Oilin kanssa pientä riitaa", myönnän.

"Ai mistä?", Joel kysyy uteliaana. Asia on muutenkin niin naurettava, etten sitä tässä haluaisi ruveta kertomaan, mutta avasimpahan suuni jo.

"Mä annoin sille pakit", huokaisten aloitan. Joelin huulille nousee pieni virnistelevä katse. Katson häntä vihaisena.

"Hei tää on vakava asia!", huudahdan vakavissani. Joel purskahtaa nauruun.

"Miks ihmeessä?", Joel saa sanotuksi naurunsa keskeltä.

"Koska mä en jaksanu ja se oli tosi päällekäyvä. Me oltiin muutenki just lähössä", selitän vanhalle ystävälleni, jonka nauru on jo hieman hellittänyt.

"No missäs tää Oili nyt on?", Joel kysyy kurkaten autoon.

"En minä tiedä. Se haukku mut pystyyn ja häipy sit johonkin", vastaan katsoen Joelia.

"En ois kyllä uskonu, että kaikista maailman ihmisistä just sä antaisit jollekki mimmille pakit. Se ei jotenki kuullosta Joonasmaiselta", Joel sanoo pienesti hymyillen.

"Käännä nyt vielä veistä verisessä haavassa. Oili on muutenki ollu pari päivää jotenki tosi outo, mä en osaa selittää, mutta jotenki tosi erilainen", kerron katseeni kierrellessä studion verannalla.