My love, I'll be okay. || Joonas Porko

24. "Sä oot kai Niilo."

Joonas

Lasken kylmällä vedellä täytetyn lasin Oilin yöpöydälle jättäen sen viereen yhden särkylääkkeen. Tiedän, että Oililla tulee olemaan maailman luokan hedari herätessään tuosta horroksestaan. Pari kertaa minullakin semmoinen on ollut, joten voin kokemuksesta sanoa. Istahdan jälleen Oilin sängynreunalle hänen viereensä. Katselen hänen levollisia kasvojaan.

Nukuin yöni Oilin sohvalla. En halunnut mennä hänen viereensä jostain syystä. Uni ei heti tullut, koska mietin Oilin viimeisiä sanoja eilen illalla. Mitä Oili on muka tehnyt? Mietin pääni puhki, mutta nukkumatti vei silti voiton. Nukahdin Oilin sohvalta löytyneen vaaleanpunaisen peiton alle, koristetyyny pääni alla. En siltikään nukkunut kovin hyvin. Heräilin joka toinen tunti. En ole pitkään aikaan nukkunut näin huonosti, viimeksi silloin kun näin vielä aktiivisesti sitä pelottavaa unta Hildasta. En ole nähnyt sitä unta enää pitkään aikaan, mutta pelkään sen tulevan takaisin.

Oili alkaa antaa heräämisen merkkejä mutisemalla kärsiviä sanahduksia suustaan. Katson häntä vakavana. Oili aukaisee silmänsä hitaasti, mutta minun omani kohdatessaan hän sulkee ne pikinmiten.

"Ai vittu", hän mumisee kädet naamallaan.

"Onks hyvä olo?", kysyn sarkastisesti. Oili siirtää toisen kätensä vaaleiden, takkuisten hiustensa lomaan ja kierähtää kyljelleen kasvot pois päin minusta, jonka jälkeen hän vetäisee peittoa puoliksi päänsä yli.

"Oliks baarissa hyvä meno eilen?", jatkan kyselemistäni ihan kiusallani. Olen ihan kamala ihminen, tiedän.

"Miks sua kiinnostaa?", Oili vastaa vaikeana peittonsa ummenista. Hänen äänestään voi kuulla kärsimyksen, jota hän tällähetkellä potee.

"Ei ku aattelin vaa kysyy. Oliks siel ees hyvännäkösiä miehiä?", jatkan vain. Oili tuhahtaa.

"Joonas lopeta! Kaikista ihmisistä kaikista vähiten mä haluaisin puhua nyt sun kanssa", Oili tiuskaisee sen minkä pystyy hirveässä krapulassa. Oili pysyy kyljellään katse pois päin minusta.

"Mökötätkö sä mulle vieläkin siitä eilisestä?", kysyn. Oili liu'uttaa kätensä poskeltaan hiustensa sekaan kääntäen päätään suuntaani.

"Anna olla jo. Mä en jaksa nyt", Oili sanoo tiukasti. Katson häntä hetken, kunnes päätän olla vuosisadan poikaystävä. Ojennan Oilille vesilasin ja särkylääkkeen.

"Ota tää nii helpottaa", sanon tyrkyttäen käsi pitkänä pientä valkoista pilleriä Oilin suuntaan.

Vaikean näköisesti Oili kampeaa itsensä jonkinlaiseen istumaasentoon. Hän ottaa toisella kyynärpäällään tukea patjasta ja toisella hän nappaa tarjoamastani vesilasista kiinni. Hän heittää pillerin suuhunsa ja nielee sen veden kanssa.

Oilin lopetettua juominen, otan vesilasin hänen kädestään ja lasken sen takasin pöydälle. Oili menee jälleen makuuasentoon rauhallisesti. Hän vetää peiton jälleen päällensä eikä sano mitään.

"Haluaisitko sä jutella?", ehdotan enempää miettimättä. En tiedä oliko paras mahdollinen ajankohta tälle, kun toinen on hirveässä krapulassa, mutta on sekin ainakin kysytty.

"Ai mistä?", Oili kysyy nopeasti.

"No ihan mistä vaan. Mitä sä mietit tai mikä sua painaa? Tuskin sä vaan meiän riidan takia lähit sinne baariin", totean Oilille. Hänellä on selvästi jotain mielessä, mutta hän ei vain sano sitä.

"Sanoinko mä sulle eilen jotain?", Oili kysyy silmät suurina peiton alta.

"Sä sanoit, että sä oot tehny jotain pahaa. Mä oon miettiny koko yön ja aamun mitä sä sillä tarkotit", sanon. Oilin katse jälleen alkaa harhailemaan valkoisessa katossa.