My love, I'll be okay. || Joonas Porko

57. "Millon sulla on vapaata?"

Joonas

Tuntuu oudolta, kun talossa on puolentoista kuukauden jälkeen aika hiljaista. Ainut mikä pitää edes jonkinlaista ääntä on ikivanha jääkaappi joka jaksaa inistä aamusta iltaan ja illasta aamuun taukoamatta. Joel yllättäen löysikin asunnon aika tästä läheltä, ja muutti sinne pari päivää sitten jättäen sohvalleni tyhjää ammottavan aukon. Kävi ilmi, että Jonna todellakin on hakemassa yksinhuoltajuutta eikä oikestaan anna Joelille muuta vaihtoehtoa, koska jos Joel ei suostu, menee juttu oikeuteen, jota kautta se olisi huonoa mainetta bändillemme. En tiedä miten jutussa edetään, mutta Joel on ollut aika omissa maailmoissaan viikon, joten luulen että hänen on pakko taipua Jonnan tahtoon vaikka pahalta se tuntuukin. Hipsiksellä ei edes ole nimeä vielä ja hän joutuu jo todistamaan vanhempiensa riidat.

Kaikki viimeaikainen tunuu vain jotenkin epätodelliselta ja ajatella kuinka kaikki tapahtunut on muuttanut elämääni aika paljonkin. Ensin Hilda, sitten katkaisuhoito joka teki minusta melkein hullun, jonkinlainen masennuskauteni jonka aikana en kovinkaan paljon nähnyt valoa tunnelin päässä, Oilin tapaaminen ja jossain kohtaa petetyksi tuleminen, bändistä eroaminen hetkeksi, Niilo, ratkeaminen alkoholin kanssa, Hipsiksen syntymä, Viivin tapaaminen ja häneen ihastuminen, Aleksin ja Ollin ihme sekoilu, Jonna ja Joelin ero ja kaikki muut asiat joita en edes varmasti tähän upeaan listaan muistanut. Paljon on sattunut, mutta jotenkin ajattelen kaiken tämän kasvattaneen minua ihmisenä. Vaikka vastoinkäymisiä on ollut enemmän kuin ehkä olisin oman pääni sisällä kestänyt olen silti ehjänä. Terapia ja ystävät ovat pitäneet minua kasassa, unohtamattakaan upeaa tyttöystävääni josta on tullut korvaamaton tuki kaikissa asioissa. Poikaystävänä minussa on varmasti paljon kestettävää työni ja menneisyyteni takia, mutta Viivi on kahden kuukauden aikana pysynyt rinnallani kaikesta huolimatta. Ja olen siitä hänelle enemmän kuin kiitollinen.

Työnnän hiljaa avaimet asuntoni lukkoon, sillä kello lähenee kahta yöllä. Studiolla venähti jälleen ja stressi sisälläni kasvaa vain kasvamistaan. Olisihan se ihan mukavaa viettää vaikka kokonainenpäivä ihan tyttöystävän seurassa, mutta luulempa etteivät aikataulut anna periksi. Albumi valmistuu valmistumistaan, mutta silti paljon on vielä tekeillä. Meille on myös varattu jo jonkinlainen juhlapaikka albumin julkistamisbileitä varten, mutta kuukausi vielä pitäisi tehdä töitä sen eteen. Paljoa ei puutu, mutta pientä hienosäätöä täytyy tehdä senkin edestä.

Kun saan oven kiinni hiljaisimmin mitä ikinä, potkin kengät jaloistani eteiseen muiden kohtalotovereidensa viereen. Takin pistän naulakkoon sen päältäni saatua. Hiivin pimeässä kodissani kohti kylpyhuonetta ja sinne päästyäni riisun hikiset vaatteeni päältäni.

Kävelen suihkun alle ja annan vähän viileän veden lipua vartaloani pitkin, kunnes viileä muuttuu lämpimäksi. Vaaleat kiharat veden painon ansiosta tippuvat kasvoilleni, kun annan suihkuveden sataa suoraan päänpäälleni. Vetäisen hiukset käsilläni taaksepäin näyttäen varmasti sen jälkeen todella fiksulta. Pesen hiukseni shamppoolla ja vartaloni nopeasti jollakin suihkugeelillä joka ensimmäisenä käteeni sattuu tarttumaan. Teen hiuksiini kaksi ylöspäin sojottavaa isoa pikkiä kuin jokin pikkulapsi konsanaan, kunnes asrun jälleen lämpimän veden alle. Suihkuvesi pesee kaikki aineet viemäriin ja rentouttaa mieltäni edes hetkeksi aikaa.

Kun olen mielestäni valmis, astun suihkusta ulos ja hapuilen pyyhettäni suihkun puolelta, jotta en kastelisi koko kylppäriä. Ensin kuivaan paksun tukkani hyvin epämääräisen näköisesti, kunnes siirryn vartaloni kimppuun. Kietaisen pyyhkeen lantioni ympäri, jonka jälkeen pesen hampaat jo puoliunessa.

Pyyhkäisen hammastahnat suupielistäni johonkin lähimpään pikkupyyhkeeseen, jonka jälkeen suljen valot ja häippäisen kylpyhuoneesta.

Hiiviskelen ninjan lailla pyyhe lanteillani olohuoneen lävitse suoraan makuuhuoneeseen jossa on pilkkosen pimeää. Pieni söpö tuhina kuuluu toiselta puolelta sänkyä pienten valopilkkujen osuessa takaseinään sälekaihdinten välistä. Hymyilen itsekseni peittoon kietoutuneelle Viiville, joka näyttää olevan aika syvässä unessa. Kävelen suorinta tietä vaatekaapilleni ja nappaan sieltä ensimmäiset bokserit jotka käteeni sattuu osumaan ja vetäisen ne jalkaani. Kosten pyyhkeen jätän lattialle vaikka niin äiti ei ole opettanut. Se aina täytyisi laittaa kuivumaan johonkin, mutta olen liian väsynyt nyt sellaiseen.