My love, I'll be okay. || Joonas Porko

44. Autio autotie

Joonas

"Miksei me enää ikinä tehä mitään yhdessä?", Niko parahtaa treeniksen lattialta maatessaan siinä kuin tikku. Kaikkien säätäessä jotain omaa ja minun selvitellessä jotakin epämääräisiä johtoja toisistaan katsahdamme toisiamme hymyillen.

"En mä tiedä. Justhan me otettiin kaikki yhteinen reissu Ouluun. Eikö siinä oo jo tarpeeks?", Aleksi sanahtaa miksauspöydän takaa.

"Eikun, että tehtäis jotain, nyt kun on työtki ihan hyvällä mallilla", Niko jatkaa märehtimistään.

"Haluaako Niko keilaamaan?", Joel kysyy tullessaan auttamaan minua kamalan johtokasan kanssa. Miten tämä edes on mennyt tähän kuntoon?

"No ei", Niko sanoo turhautuneesti.

"No mitä sitte?", Olli liittyy keskusteluun.

"Nokun en mä tiedä, jotain", Niko jatkaa vain.

"Tässähän me taas koko porukalla taas kerran ollaan, joten eikö tää oo ihan hyvä. Tarviiko aina olla jotain tekemistä?", sanon tuijottaen mustaa kasaa käsissäni.

"Tarviihan firmoissakin olla jotain virkistyspäivää ja sen sellasta. Lähetään ajaa kartingia!", Niko keksii ja nousee istumaan kovalla lattialla. Hänen silmänsä sädehtivät innoissaan.

"Sori, mulle ei ainakaan käy tänään. Tiiäkkö mulla on sellanen kun perhe", Joel sanoo katsahtaen innostunutta Nikoa yksi selvitetty johto kädessään.

"No entä huomenna tai ylihuomenna? Muut?", Niko kysyy ensin Joelilta ja sitten koko jengiltä. Joel pudistaa vain päätään.

"Sori, kaikki illat menee Hipsiksen kanssa. Jonnanki täytyy levätä", Joel selventää päänsä pudistuksia.

Vilkaisen itsekseen hymyilevää Joelia vieressäni ylepeästi. Jo viikon aikana hänestä on kuoriutunut kunnon koti-isä. Kyllä häntä vielä kai pelottaa aika paljonkin, mutta Jonnan kanssa he ovat päässeet eteenpäin jo paljon. Hyvä kun Joel edes ilmaantuu seuraamme enää, niin kiinnittynyt hän on nyt tyttäreensä.

"Joo, mullekaan ei nyt kyllä käy. Meen viettää Santerille iltaa, kun sillä viimein on vapaata kaiken maailman hommista", Olli ilmoittaa.

"Mulla on oman levy-yhtiön kaa parit palsut, mutta muuten kyllä mielelläni tulisin", Aleksi sanoo katse mikserissään.

"No Tommi, Joonas?", Niko kysyy meiltä kahdelta. Tommi korjaa jotain rumpujensa takana, eikä edes ole liittynyt mitenkään keskusteluumme. Hän nostaa katsettaan hämmentyneen näköisenä komppisymbaalin takaa.

"Ai mitä?", Tommi kysyy.

"Ehtisitkö ajaa kartingia tänään tai huomenna?", Niko toistaa kysymyksensä.

"Äh, taidan vaan mennä kotiin nukkumaan nää univelat pois", Tommi vastaa jatkaen tarkkaa työtään rumpujen takaa. Niko huokaisee syvään ja kääntää katseensa minuun. Onko pakko?

"Sullakin on varmaan kissan koiran kaiman synttärit just tänään tai huomenna", Niko sanoo minulle.

"No...", aloitan katse solmuisemmassa kasassa kuin oma elämäni. Tunnen pienen punan ehkä nousevan poskipäilleni, enkä voi estellä pienen sievän hymyn nousemista huulilleni. "...en mä nyt kyllä pääse, eikä siinä ois mitään järkee mennä ees kahestaan. Meidänhän piti tehä jotain yhessä."

"Ihan näin mielenkiinnosta, mitäs sulla on?", Niko piikittää. Tunnen muidenkin arvelluttavat katseet itsessäni joka puolelta. Tuntuu, että punastun vieläkin enemmän ja menen ihan tilttiin.

"Öhm...no ei mitään tärkeetä", vastaan vain nopeasti sen enempää ajattelematta. Huonoin vastaus ever jälleen kerran.

"No sittenhän sä voit lähteä mun kanssa varmaan bisselle?", Niko virnistää. Katson häntä oletkotosissasi-ilmeellä ja pian hän saa muitakin kummaksuvia katseita.