My love, I'll be okay. || Joonas Porko

15. Instagram

Joonas

"Huhuu! Joonas!", Oili sihisee hampaidensa välistä vieressäni, kun heiluttelee kättään naamani edessä huomaamattomasti. Säpsähdän takaisin tähän maailmaan huomaten, että kuohuviini lasi kädessäni tärisee kuin viimeistä päivää. Esko pitää jonkinlaista pientä puhetta tyttärelleen pihansa pientareella, kun me seisomme Oilin kanssa vielä terassilla.

"Onks kaikki okei?", Oili kuiskaa korvaani mahdollisimman huomaamattomasti, ettemme saisi kaikkien kummaksuvia katseita kerättyä itseemme.

"Joo, tai siis...joo on", änkytän kuiskien. Yritän keskittyä puheen kuuntelemiseen, jotten miettisi koko ajan kädessäni olevaa elämäni pilaajaa. Tunnen jälleen Oilin painostavan katseen itsessäni, mutta hän kuitenkin ymmärtää kääntää sen pian pois.

Käteni tärisevät niin, että neste lasin sisällä värisee hieman. Painan hetkeksi silmäni kiinni, jotta saisin sykettäni taas madallettua jollakin konstilla.

Paino kädestäni kevenee. Avaan silmäni ja näen Oilin pistävän lasiani pöydän reunalle omansa seuraksi. Hänen kääntyessään takaisin katseemme kohtaa. Oili nostaa hennosti suupieliään ja rupeaa keskittymään sitten isänsä ääneen.

Koko tilanne alkaa jostain syystä ahdistamaan, enkä näe muuta pakoreittiä, kun paeata paikalta.

"Sori, mä käyn vessassa", kuiskaan Oilin korvaan kaikista hiljaisimmalla äänellä jonka suustani saan tulemaan. Oili katsahtaa minuun hieman oudoksuen, mutta en jää katselemaan hänen kasvojaan sen enempää. Häippäsen terassilta ulko-oven suuntaan ja siitä sisään taloon, jossa en osaa suunnistaa pätkänvertaa.

Silmiini osuu hetken sisällä tallustelun jälkeen wc-kyltti valkoiseen oveen kiinnitettynä. Astelen sen luokse ja livahdan sitten sisään.

Napsautan vessan oven lukkoon ja käännähdän sitten katsomaan vanhalta näyttävää peilikaappia. Juhlavaatteeni päälläni katselen epätasaista ihoani. Kiharat hiukset päälaellani elävät jälleen villiä elämäänsä. Käteni tärisevät hieman vieläkin. Miksi reagoin noin vahavasti? Johtuuko se toissapäiväisestä kohtaamisestani Ollin kanssa? Liittyykö tämä nyt siihen, koska nyt en todellakaan saisi retkahtaa, jotta pääsisin jollain ihme tavalla bändiini takaisin.

Tuijotan itseäni peilin kautta. Näen vain pettyneen kaksoisolentoni. Se hokee päässään älä vittu tee mitään tyhmää. En teekään. Pystyn olemaan juomatta ja kun Oili on mukanani ei niin voisi edes tapahtua. Okei Joonas, sä et ole retkahtamassa.

"Joonas, onks kaikki hyvin?", hennon koputuksen saattelemana kuuluu hentoakin hennompi huolestunut ääni. Se on Oili. Katsahdan vaaleaan oveen takanani ja vastaan: "Joo, oon kunnossa."

"Sori, iskä ei tienny siitä. Me voidaan kertoo sille yhessä", Oili jatkaa oven takaa. Tuijotan yhä itseäni peilistä.

"E-ei sen tarvii tietää. Mehän lähetään tänään kotiin niin suotta sitä vaivaamaan tälläsellä asialla", sanahdan oven toisella puolella seisoskelevalle tyttöystävälleni. Hetken on ihan hiljaista. Oili on ihan hiljaa.

"Niin kai", hän vihdoin sanahtaa lyhesti. "Tulisiksä silti takas? Sanotaan vaikka, että sä ajat niin sä et voi juoda", Oili jatkaa.

Menen seläntakana olevan oven luokse ja napsautan lukon auki siitä. Painan kahvan alas jolloin kohtaan tyttöystäväni huolestuneet kasvot.

"Onks nyt kaikki varmasti hyvin?", hän varmistelee vielä katsellessaan viereiseen seinään nojaten nuutuneita kasvojani. Nyökkäilen hänelle vakuuttavasti oven rakosesta. Pian Oilin lämpimät kädet kietoutuvat ympärilleni lohduttavasti.

"Mäkään en juo tänään", Oili sanoo poski rintaani painautuneena. Kurtistan kulmiani.

"Ei sun tarvii mun takia olla juomatta. Tottakai sä saat juoda jos sä haluat", sanon yhä halaten minua lyhyempää tyttöystävääni hartaasti.

"Mutta mitä jos mä en halua?", Oili sanoo tiukentaen otettaan ympärilläni. Sydämeni sulaa. Miten olenkaan tavannut näin ihanan ihmisen?

"Voi Oili", sanon huokaisun saattelemana itsekin otettani tiukentaen.

Pienen halailusessiomme jälkeen päätämme mennä jatkamaan juhlimista. Oili varmistelee ainakin viisi kertaa vielä onhan minulla kaikki hyvin ennenkun pystyimme lähtemään takaisin ulos terassille.

Saavuttuamme takaisin pihalle muut olivat jo lopettaneet kilistelyn. Me vain hymyilimme Oilin kanssa terassilla ja pidimme toisiamme kädestä. Oilin kanssa tuntuu turvalliselta, eikä silloin tarvitse pelätä mitään.

Loppujuhlat menevät oikein mallikkaasti. Olen jutellut ja tutustunut paljon Oilin sukulaisiin ja on käynyt myös ilmi, että hänen setänsä on myös musiikkimiehiä. Hänellä on kuulemma ollut myös bändi teini-ikäisenä. Pääsin juttelemaan hänen kanssaan paljon musiikista, ja jutusta ei meinannut tulla loppua, kunnes Oilin oli pakko tulla vetäisemään minua hihasta.

Mutta tottakai Esko tuli kysymään, miksemme ole juoneet juomiamme. Oili puhtaasti kertoi isälleen, että minä olen ratissa vielä ja, että häntä itseään ei huvita juoda juuri nyt. Onneksi Esko sulatti kertomisemme, eikä siitä sen enempää tarvinnut alkaa keskustelemaan. Sen sijaan Esko halusi antaa meille lasilliset Coca-Colaa, joka sopi meille paremmin kuin hyvin.

Paljon ihmisiä on jo lähtenyt Lean rippijuhlista ja jäljellä on enää minä ja Oili ja sisarusten täti. Hänkin on juuri tekemässä lähtöä, joten jäämme vieraina tänne vain Oilin kanssa.

"Moikka!", huudamme vielä Oilin ja Lean tädille joka katoaa autonsa ratin taakse. Katsomme kun tädin auto lipuu pois hiekkatietä jättäen meidät neljistään seisomaan kesäisen vihreälle ruoholle Oilin lapsuudenkodin pihamaalla.

"No jos meki tästä pian tehtäis lähtöö. Tota matkaa on kuitenki aika paljon", Oili huokaisee pettyneen kuuloisesti katsoen isäänsä joka seisoskelee kanssamme pihamaalla.

"Mutta tehän voitte jäädä tänne yöks. Se sun vanha huonehan on tyhjillään ja kai te kahestaan siihen sänkyyn mahutte. Ei tarvii lähtee yötämyöten ajamaan", Esko ehdottaa ystävällisesti. Oili katsahtaa minuun toivonkipinät silmissään.

"Niin no, miks ei. Jäädään vaan", sanon olkiani kohauttaen. Oilin kasvoille nousee hymy.

"Siis mä en voi uskoo, et Joonas Porko on meillä yötä", Lea toteaa naurahtaen. "Mitä muuten teiän muille bändin jäsenille kuuluu? Aleksi on mun lemppari", Lea jatkaa lumoissaan.

"Öhmm..." "Lea, ei nyt", Oili keskeyttää ja nappaan kädestäni kiinni. "Tuu mennää", hän sanoo ja lähtee johdattelemaan meitä sisätiloihin.

•••

Illan hämärtyessä silittelen Oilin selkäpuolta hänen maatessa mahallaan melkein kiinni minussa kapealla sängyllä. Sängyn tarkoituksena on varmaan ollut, että tässä nukkuisi yksi ihminen, mutta näköjään kyllä tähän kaksikin mahtuu.

Tuijotan pimeässä huoneessa huoneen toiseen pimeään nurkkaan aivan omissa maailmoissani. Mietin bändiämme ja kuinka se hajosi. Silitykseni Oilin selkäpuolelle on hajamielistä, mutta Oilin tuhinasta päätellen hän on nukahtanut vierelleni.

Lopetan silityksen ja kurotan Oilin yli pienelle yöpöydälle jääneen puhelimeni. Nostan peittoa paremmin Oilin päälle ja oman paljaan rintakehäni päälle. Huokaisen syvään ja päätän mennä selailemaan internetin ihmeellistä maailmaan, jos vaikka saisin unen päästä sen jälkeen kiinni.

Instagramiin meneminen oli virhe. Ensimmäinen kuva jonka näen on bändistä. Heidän kanssaan kuvassa on permanentilla varustettu brunette mies kitaran kanssa. Kuvatekstissä lukee: New band member!

Katselen kuvaa ja tunnen viillon sydämessäni. He ovat siis oikeasti unohtaneet minut. Jättivät kuin nallin kalliolle.

Painan puhelimen virtanapista kiinni. Vetäisen käteni päälaellani olevan vaalean linnunpesän lävitse ja otan Oilin paremmin lähelleni. Hän tuhisee söpösti kosketukseni ansiosta painautuen unissaan paljasta vartaloani vasten. Silittelen Oilin vaaleita hiuksia. Painan silmäni kiinni ja yritän olla vihaamatta entistä bändiäni. Kaikkihan on minun syytäni.