My love, I'll be okay. || Joonas Porko

11. "Vittu Porko!"

Joonas

Lämmin vire käy korvaani kutittaen hieman. Päätän hiljalleen avata silmiäni ja ensimmäinen asia jonka tajuan on, että ihmisen käsi on kietoutunut rintani ylitse toiselle puolelle. Makaan selälläni sängylläni. Painan silmäni hetkellisesti vielä kiinni ja hieraisen vasemmalla kädelläni unihiekat silmäkulmistani.

Paiskaisen vasemman käteni takaisin tikkusuoraksi vartaloni viereen ja avaan jälleen silmäni pienesti huokaisten. Käännän päätäni oikealle rauhallisesti nähden Oilin levollisestu nukkuvat kasvot suoraan pääni vieressän. Hän hengittää suoraan korvaani ja mumisee unisesti samalla kun "hieroo" päätänsä olkapäätäni vasten. Huokaisen jälleen hiljempaa, kuin äsken kääntäen katseeli nukkuvasta Oilista valkoiseen kattoon.

Huokaisuun sekoittuu hieman katumusta. Miksi kaiken pitää olla niin vaikeaa? Miksi en voi vaan asioiden mennä omalla painollaan ja olla ajattelematta liikaa? Myönnän, viime öinen oli ihanaa ja Oili on ihana, mutta tuntuu silti väärältä. Ja nyt kaiken tämän lisäksi olen lupautunut seurustella hänen kanssaan. En tiedä teinkö sen hetken mielijohteesta, mutta siinä tilanteessa se tuntui oikealta. Enkä tavallaan kadu sitä, sillä pidän hänestä, mutta jokin tässä mättää. Onko Oili vain laastari kaikelle tälle? Vai haluaako mieleni oikeasti siirtyä eteenpäin?

Valkoista kattoa tuijottaessani ja mietiskellessäni en ole huomannut, että Oili vieressäni on herännyt.

"Huomenta", hän sanoo rauhallisesti. Herään omista ajatuksistani. Joku voisi sanoa, että mietin ehkä vähän liikaakin. Noh, ehkä teenkin niin. Mietin liikaa.

Katseeni siirtyy valkeasta makuuhuoneeni katosta juuri heränneeseen Oiliin. Hänen kauniit siniset silmänsä ovat vasta puoliksi auenneet näyttäen valtameriltä, joihin voisin sulkeltaa. Oili näyttää samalla iloiselta, mutta huolestuneelta.

"Huomenta", vastaan. Näytän hänelle pientä tekohymyäni kääntäen sitten katseeni takaisin kattoon.

Hetken on ihan hiljaista. Makuuhuoneen täyttää vaimea hiljaisuus, jossa voin kuulla Oilin rauhallisen hengityksen. Tunnen myös hänen katseensa kasvoillani, mutta en halua katsoa takaisin. Se olisi noloa.

"Mietitkö sä jotain?", Oili kysyy rauhallisesti niin kuin aina. Tunnen kuinka peiton alla Oilin käsi - joka hetki sitten lepäsi rintani ylitse - alkaa piirtelemään etusormellaan rintakehälleni kuvioita. Se saa aikaan kylmät väreet jotka kulkevat koko kehoni lävitse.

En tiedä mitä vastaisin naiselle. En viitsi kertoa sitä, että olen vieläkin epävarma tästä kaikesta. Enkä myöskään halua huolestuttaa häntä omilla murheillani. Emme ole olleet edes vuorokautta yhdessä ja salailen häneltä jo nyt asioita. Hyvä Joonas!

"Vai kaduttaako sua?", Oili kysyy jatkokysymyksen miltein heti perään, kun en ole vastannut edes edelliseen. Hänen äänensä on huolehtiva, mutta jännittynyt.

"E-ei, ei todellakaan! Mä vaan...tai...äh en mä tiiä", totean epäilyttävästi. "Eise oo mitään tärkeetä", tokaisen heti perään. Haluan olla vakuuttava ja siksi käännänkin vähemmän tekohymyltä näyttävät kasvoni kohti vieressäni makaavaa Oilia. Oili alkaa hymyillä hetkellisesti, mutta sitten hänen kasvonsa jälleen neutralisoituvat.

"Sä voit kertoo mulle mitä vaan. En mä tuomitse", nainen kehottaa yhä piirrellen rintakehääni. Hänen silmänsä hapuilevat omiani. Hetken jo ajattelen kertomista Hildasta ja tästä kaikesta, mutta en pysty siihen. Kaikki tuntuu vasta niin varhaiselta.

"Kiitti, mut ei se oikeesti ollu mitään tärkeetä", sanon vakuuttavasti ja pienesti hymyillen. Hivutan vasemman käteni peiton alle ja nappaan Oilin piirtelevästä kädestä kiinni. Peukkuni alkaa heti silittämään Oilin kämmenselkää hitaasti. Katselemme Oilin kanssa toisiamme suoraan silmiin samalla, kun kätemme ovat toistensa lomassa paljaan rintani päällä peiton alla.

Ihanan hetkemme katkaisee ovikellon ärsyttävä ääni. Katsahdamme molemmat makuuhuoneeni oveen päin.

"Kuka siel on?", Oili kysyy. Kurtistan kulmiani hapuillen kädelläni yöpöydälläni sijaitsevaa puhelintani. Katson kelloa. 11.30. Oho. Kello on aika paljon.

Lasken puhelimen takaisin ja nousen lämpimän peiton alta etsimään boksereitani. Vetäisen ne pikinmiten jalkaani Oilin katsellessa touhujani vällyjen välistä. Vetäisen vielä eiliset harmaat college housuni jalkaan ja lähden kohti eteistä.

Joku pimpottaa uudelleen. "Joojoo, mä tuun", närkästyn hipsiessäni eteisen ulko-ovea kohti.

Painen oven kahvan rytinällä auki ja oven takaa kohtaan silmät, joita en olisi halunnut kohdata.

"Vittu Porko, mikset sä vastaa mihinkään viestiin tai yhteydenottoon?!", Joelin närkästynyt ääni särähtää korvaani. Hän rynnistää ohitseni sisään, kuin omistaisi koko talon. En pysty estelemään tätä mitenkään.

Joel tallustelee huoneistoon sisään, mutta kohdatessaan blondin naisen makuuhuoneeni ovella hänen liikkeensä loppuu kuin seinään. Ihankuin auto olisi törmännyt tiiliseinään. Oililla on päällään eilinen t-paitani ja hänen eiliset mustat nahkahousunsa. Oilin blondit hiukset ovat takkuisen näköiset ja hän muutenkin näyttää hieman sotkuiselta kieltämättä. Oili ja Joel tuijottavat toisiaan herkeämättä seisoessani Joelin seläntakana.

"Siis...kuka tää on?", Joel kysyy kummissaan katsahtaen minuun olkansa yli.

"Mä oon Oil-" "Oili, mun kaveri", sanahdan Oilin keskeyttäen. Nainen katsoo minua ihmeissään suu hieman raollaan. Hänen kulmansakin ovat menneet kasaan.

"Mä kyl...", Oili ehtii taas aloittaa, mutta keskeytän hänet jälleen kylmästi. "Nii Oili oli vaan yötä, kun sen kaveri oli hävinny baarissa", keksin nopeasti. En halua, että Joel möläyttää mitään Hildasta Oilin kuullen. Enkä myöskään halua, että Joel alkaa epäilemään mitään. Toinen toive on varmastikin kyllä jo kustu.

"Ootko sä Joonas ollu baarissa? Etkai sä vaan oo retkahtanu?", Joel kysyy kauhuissaan käännähtäen suuntaani. Menen hieman paniikkiin. Miksi minun piti mainita baari? Näen kuinka taustalla Oili näyttää hämmentyneeltä tästä kaikesta.

"Eeii tai siis...kun mä...", takeltelen. Joelin odottavat kasvot poraavat sieluuni reikää tällä hetkellä.

"Ei vittu", hän huokaisee tehdessään omat johtopäätöksensä. Menen vielä enemmän paniikkiin.

"Ei mä en ollu baarissa! Mä vaan halusin auttaa kaveria", kerron.

Joel pistää hetkeksi silmänsä kiinni ja avaa ne sitten.

"Eli sä olit baarissa ja otit tän muijan sieltä mukaan nukkumaan sun kanssa?", Joel varmistaa vinkaten peukullaan olkansa yli Oiliin. Kurtistan kulmani ja pudistan päätäni nopeasti.

"Ei, eise noin menny!", puolustelen itseäni, vaikka tiedän, että Joel ei usko minua. Kukapa alkoholistia uskoisi?

"Joonas älä valehtele! Me kaikki ollaan oltu susta tosi huolissaan, ja me oltais toivottu, että säkin olisit välittäny edes vähän ittestäs! Sori, mut me ei voida enää auttaa sua", Joel sanahtaa kylmästi ja astelee ohitseni eteiseen ja paiskaa oven perässään kiinni. Säpsähdän ovesta kuuluvaa ääntä ja reaktion omaisesti silmäni rävähtävät kiinni. Avatessani ne uudelleen näen Oilin vihaiset kasvoni edessäni.

"Vai että kaveri? Hyvästi senki mulkku", Oili tiuskaisee ja kaupanpäälle saan vielä tiukan litsarin poskelleni. Oili kävelee ohitseni ja pian kuulenki samanlaisen oven pamauksen, kun aiemmin. Hyvä Joonas, osa 2662738!

———————

Terve taas pitkästä aikaa! Mites teillä menee?