My love, I'll be okay. || Joonas Porko

9. Valkoiset hattarapilvet

Joonas

Kuolleet kukat koristavat Hildan hautakiven edustaa. Ne ovat olleet siinä helmikuusta asti, joten kukaan ei ole käynyt noukkimassa niitä pois. Antamani valkoinen nuutunut ruusu näyttää tyytyväiseltä maatessaan hautakiven edessä. Tuijotan kultaisin kirjaimin kirjoitettua Hildan nimeä, jonka sukunimen kohdalla täytyisi tällä hetkellä lukea Porko. Hilda olisi varmastikin halunnut kesähäät. Voi olla, että ne olisi pidetty vasta ensivuonna, mutta Hildan äkkipikaisuuden johdosta hän olisi kävellyt jo kaunis valkoinen mekko päällään alttarille jo tänä kesänä.

Ympärilläni on aivan hiljaista. Parit kesän linnut laulavat kauniita nuottejaan kesäisellä taivaalla. Tämä on ensimmäinen kerta hautajaisten jälkeen, kun uskallaudun tulemaan Hildan haudalle. Ennen tätä asia on vain ahdistanut ja pelottanut. En ole halunnut kohdata sitä pahaa tunnetta, joka tästä paikasta lähtee. En halua nähdä muistutusta siitä, että Hilda on oikeasti poissa, eikä hän ole tulossa takaisin.

Bändiini en ole ollut yhteydessä sen jälkeen, kun lähdin studiolta niin, että kellekään ei jäänyt epäselväksi, että Joonas Porko on lähdössä siitä iänikuisesta kerrostalosta. Tottakai jokainen vuorollaan on yrittänyt saada minua kiinni, mutta tuloksetta. Koko bändi on muutenkin jo tauolla takiani, joten onko enää mitään väliä vaikka tauko jatkuisikin hieman pidempään. Tarvitsen nyt aikaa itselleni ja ajatuksilleni.

Astun askeleen lähemmäs Hildan hautakiveä. Nielaisen kyykistyn kiven eteen ja lasken käteni sen päälle.

"Moi. Pitkästä aikaa", sanon naurahtaen. Saan vastaukseksi vain hiljaisuutta. Tietenkin. Kasvoni vakavoituvat äsköisen naurahdukseni jäljiltä. Olen hetken hiljaa.

"Sori, kun mä en oo käynyt aiemmin", pahoittelen. Hildan hautakivi nököttää paikallaan, kun tuijotan sitä jatkaen: "Tää on ollu mulle vaan tosi vaikeeta, ja mä en oo pystynyt siihen."

Siirrän katsettani hetkeksi johonkin muualle, etten vaikka tirauttaisi paria kyyneltä, sillä tunnen palan kurkussani jälleen. Puren alahuultani hetken, jotta kyyneleet eivät nousisi silmiini. Siirrän katseeni takaisin kiveen ja siirrän samalla käteni pois sen päältä.

"Kun me viimeks juteltiin, sä halusit, että mä saisin mun elämän takas raiteilleen. Mä tein niin. Mä hain apua", kerron Hildalle. Tuijotan hautakiveä ja Hildan nimeä herkeämättä.

"Mä olin just kaks kuukautta katkasussa, enkä oo juonu tippaakaan. Sä olisit varmasti ylpeä, mutta musta ei tunnu yhtään miltään", jatkan selittämistäni. Jollain tavalla tämä helpottaa vähän oloani. "Musta tuntuu, että mulla ei oo enää mitään. Että millään ei oo enää väliä."

Puren jälleen alahuultani sisältä. En halu itkeä nyt. "Sä halusit myös, että mä jatkaisin mun elämää. Suoraan sanottuna viime tammikuun jälkeen mun elämä on ollu yhtä helvettiä. Mikään ei oo tuntunu menevän putkeen, eikä musajututkaan oo innostanu."

Katsahdan hetkeksi muualle, kunnes käännän katseeni sitten takaisin. "Mä oon varmaan ihan kamala, kun mä sanon tän, mutta...mä oon tavannu yhen", saan kakistettua ulos suustani. Tämän takia alunperin tulin tänne. Ehkä jollain sairaalla tavalla haen hyväksyntään tunteilleni Hildan kautta. Tiedän, ettei hän vastaa, mutta haluan hänen tietävän.

"Se on yks Oili. Me tavattiin, kun Oilin exä oli heittäny sitä lasilla käteen ja se oli ihan paniikissa. Mä autoin sitä, niikuin säki olisit varmaan tehny. Teistä tulis hyviä kavereita", kerron, ja pieni hymy esiintyy kasvoillani lauseen lopussa. "Sä oot ensimmäinen jolle mä kerron tästä. Edes jätkät ei tiedä siitä vielä."

Syvä hiljaisuus valtaa miljöön. Huokaisen syvään. "Jätkistä puheenollen, mä en edes tiedä mitä niille kuuluu. Mä suutuin Joelille, enkä oo ottanu niihin mitään yhteyttä sen jälkeen. Mua vaan rupes ärsyttämään niin paljon, että mä en pystyny enää hillitsemään itteeni. Luuletko sä, että Joel vois antaa mulle vielä anteeks?".

"Mä lupauduin myös Joelin ja Jonnan vauvan kummisedäks. Jonna synnyttää syyskuun alussa."

Käännän katseeni jälleen siniselle taivaalle. Valkoiset hattarapilvet leijailevat hiljalleen eteenpäin.

"Ne luulee mua hulluks, koska mä sanoin, että näin sut mun keittiössä, koska Oili piilotteli mun vessassa. Mulla ei ollut muuta vaihtoehtoa", jatkan tylsää yksinpuheluani keskellä hautausmaata. "Mut varmaan potkitaan bändistä tätä menoa, enkä mä koskaan parannu."

Kyyneleet nousevat pakosti silmiini. En voi pidätellä niitä enää sisälläni.

"Oili on tosi mukava, mutta mä en tiedä p-pystynkö mä siihen. Onko musta s-siihen edes? Mitä jos m-mä kiinnyn Oiliin ja sille tapahtuu samalla tavalla kun s-sulle? Mitä jos mä rakennan j-jotain pilvilinnoja, eikä ne ikinä toteudu? Hilda, mä oon ihan hukassa i-ilman sua", nyyhkytän katkonaisesti. Pyyhin poskilleni tippuneet kyyneleet käsiini.

"S-se sano mulle päivä sitten, että se p-pitää musta. M-mäkin pidän s-siitä, mutta mua p-pelottaa", änkytän kyyneet poskillani. "Osaanko mä enään o-olla mikään p-poikaystävä? Mä en ole edes k-kertonut sille susta", kerron. Kuulen kuinka hento tuuli heiluttaa puiden lehtiä. Hildan haudan edessä olevat kukatkin liikehtivät vireen mukana hieman.

"Mitä j-jos mä retkahdan taas? Mitä sitten tapahtuu?", kyselen kysymyksiä. Kukaan ei ole niihin vastaamassa, mutta on hyvä saada ne pihalle. "Mä tiedän, että mä oon s-selvinny paljosta, mutta t-tää on jotenki tosi vaikeeta. Mun elämältä p-putos pohja, kun s-sä soitit viimisen kerran", nyykytän vielä, ja sitten pyyhin kyyneleet poskiltani jälleen.

Hetken tuijotan vielä kauniisti muotoiltua kiveä, kunnes nousen hienosta kyykkyasennostani omille jaloilleni. Hieraisen viimeiset parit kyyneliä poskiltani.

"Mulla on niin ikävä sua", sanahdan surullisesti katsettani irroittamatta kivestä. Pikkulinnut laulavat taustalla kaunista sävelmää.

Yhtäkkiä nahkatakkini taskussa oleva puhelimeni värisee viestin saannin merkiksi. Nopeasti kuivaan viimeisen kyyneleen ja kaivan sitten puhelimen esiin. Viesti Oililta.

Moi Joonas. Voitaisko me jutella?

——————

Ei oo hetkeen tullu taas osaa, mutta koulu vie aika paljon aikaa, joten toivon, että ymmärrätte. Huomasin myös, että tällä on jo yli 1000 lukukertaa, joten kiitos teille! Saitte nyt nauttia vähän tylsemmästä osasta, mutta lupaan, että tähän tulee vielä käänteitä 😳