My love, I'll be okay. || Joonas Porko

45. Cafe latte

⚠️ Hyöm! Halusin vaan sanoa tässä ihan alussa, että ööööö tiiän, että esim. Olli ja Tommi asuu oikeesti Oulussa, mutta on helpompaa kirjottaa että ne asuu kanssa Helsingissä. Tää poikkee aika paljonkin oikeesta elämästä, jöten älkää ihmetelkö. (Hyvä sanoo tää vasta tässä toisen "kauden" puolessa välissä. Haha) ⚠️

————————

Joonas

Katson väsyneen nuutunutta naamaani eteisen peilistä, vaikka kello on jo pian viisi ja olen nukkunut päiväunia enemmän kuin laki sallii. Nuudeleita muistuttavat hiukseni tursuavat mustan hattuni alta ja siistiksi leikatti parta koristaa kasvojani. Kuitenkin pienesti tummuneet silmänaluset ja Redbullin avulla aukinaiset silmäni pilaavat lookkini täysin. Nukuin viimeyönä ehkä viisi tuntia juteltuani Ollin kanssa kaikesta maan ja taivaan välisestä, asioiden mennessä sivuraiteille.

Olli oli kyllä niin sekaisessa mielentilassa, etten ole ennen nähnyt häntä sellaisena. Surullista oli se etten osannut auttaa häntä oikein mitenkään. Ei minulla ollut mitään kokemusta tuollaisesta, paitsi Nikon kanssa harmittomia pusuja vaihtaneena. En pitänyt miehistä sillä tavalla, eikä myöskään Ollikaan. Niin hän väitti kiven kovaa ja siihen oli uskominen. Hän oli muuten ihan sirpaleina, eikä suostunut edes kertoa kuka mies oli. Olli vain mumisi, että oli pilannut välit mieheen ihan totaallisesti ja katu tekojansa niin, että olisi voinut maksaa omaisuuden siitä ettei sitä olisi ikinä tapahtunutkaan. Se oli vain hetken mielijohteesta tehty teko, jota sitten kaduttiin myöhemmin. Huomasin kuitenkin, että Ollilla oli vielä jotain kertomista, mutta en viitsinyt kysellä. Oli jo muutenkin niin myöhä, että kun pääsin kotiin peittoni alle, nukahdin saman tien.

Kunnon tonnin seteli ilmeellä katselen asuani peilin kautta. Mustat pillifarkut, musta pitkähihainen paita, jonka päällä on nahkatakki. Onneksi ulkona on tänään lämpimämpi kuin eilen, koska en olisi halunnut mennä ensimmäisille treffeille kuin jonain arktisten olojen vaeltajana. Mustat maiharit komeilevat jalassani. Aika yksivärinen asu ja aika perus Porko-outfit, mutta saa kelvata. En jaksa alkaa kaivaa täytenäistä vaatekaappiani, kun nämäkin näyttävät ihan hyvältä.

Tarkistan vielä tuoksuni paidasta nuuhkaisemalla sen rinnusta. Onneksi ehdin käymään sentään aamulla suihkussa, jotta en haisisi ihan eilisistä treeneistä tulleelle hielle. Parfyymini tuoksahtaa oikein hyvältä, joten päättelen tästä, että ihan hyvältä tulen tuoksumaan.

Kerään kamani nopeasti kasaan ja katsahdan vielä tyhjilleen jäävää asuntoani, ettei mitään valoja ole jäänyt päälle. Suljen oven jääden sen toiselle puolelle. Hypin portaat alas päättäen samalla, että aion kävellä, koska sovittuun paikkaan ei ole kovin pitkä matka.

Tämä sovittu paikka on Viivin työpaikka. Hän laittoi viestiä, että voisimme mennä sinne, koska hän on tänään sulkuvuorossa. Saisimme olla ihan rauhassa ilman yhtäkään salakuvaajaa tai muutakaan häiritsijää. Tämähän sopi minulle paremmin kuin hyvin, koska en pitäisi siitä että ensimmäinen asia jonka näen kun avaan Seiskan on oma pärstäni. Ja vielä vähemmän toivoisin sitä Viiville, joka on ihan omasta tahdostaan julkisuudesta pois.

Saapuessani kahvilan ovelle koputan siihen pari kertaa, koska se oli lukossa. Arvelen sen olleen tahallista, ettei kaiken maailman viimeisillä sekunneilla kahviaan noutamaan tulleet ihmiset syöksyisi sisään.

Seisoskelen hetken oven takana, mutta ketään ei kuitenkaan ainakaan vielä näy. Katsahdan myös kelloa huomaten että olen ehkä hieman etuajassa. Ehkä se ei ole maailman loppu.

Pian kuitenkin näen kauniisti hymyilevän Viivin tepastelevan kohti kahvilan ovea. Hymyilen hänelle takaisin astuen askeleen taaksepäin, jotta ovi mahtuu aukeamaan.