My love, I'll be okay. || Joonas Porko

48. Jätskikiska

Joonas

"Joo, kiitos paljon. Moi moi", Joel sanoo tekaistun iloisesti puhelimeensa, jonka nostaa korvaltaan. Hänen vakava ilmeensä esittäytyy hänen kasvoillaan puhelimen sujahtaessa takaisin taskuun.

"Ja nyt te kaks alatte selittää ja vähän äkkiä", Joel sanoo tiukkana Ollille ja Aleksille jotka istuvat kuin rehtorin puhuttelussa puisilla penkeillä vierekkäin. Molemmat ovat kädet puuskassa ja näyttävät nyrpeää naamaa. Joel hoitaa tällä hetkellä sitä vihaisen rehtorin roolia Aleksin työpisteeltä, nojaten sormillaan puiseen pöytään. Me muut olemme kuin vahtimestareita tai poliiseja ympäri huonetta heidän ympärillään.

"Ettekö te tajua, että te aiheutitte ihan hirveen kaaoksen keskellä niiden ihmisten, jotka auttaa meidän uraa eteenpäin. Mä jouduin äsken selittelemään niille kaikkea paskaa, joka ei edes pidä paikkaansa, jotta me voidaan pitää meidän levydiili. Ymmärrättekö?", Joel jatkaa vakavalla linjalla katsoen jopa ehkä pelottavallakin tavalla Olliin ja Aleksiin jotka istuvat tuppisuina ja tuijottavat studion lattiaa.

"Joo...", Olli mutisee hupparinsa kauluksen alta hiljaa.

""Joo"? Meidän vuosia tehty kova työ ois valunu ku hiekka meidän sormien välistä eilen jos mä en ois äsken just pelastanu meitä!", Joel kimpaantuu.

"Anteeks, mulla meni vähän yli", Aleksi tuhisee nostaen hiljalleen säälittävää katsettaa vihaiseen Joeliin.

"Ai vähän?!", Joel kyseenalaistaa silmät suurina.

"No aika paljonkin, mutta mä en ollu siinä yksin", Aleksi puolustautuu mulkaisten vieressään istuvaa Ollia.

"Mäkö tän muka alotin? Mun mielestä se olit sinä joka nousi siinä pöydässä seisomaan ja alko puhua pask-!", Olli ehii huutamaan suutuspäissään, mutta Joel ehtii väliin: "Hei! Toi syyttely ei auta ketään!"

"Voidaanko me edes yrittää puhua tää asia niinkuin aikuiset miehet, eikä kun jotkut pikkupojat hiekkalaatikolla? Täähän on ihan naurettavaa", Tommi huomauttaa möreällä äänellä taka-alalta.

"Käy mulle, mutta Aleksi on valitettavasti jääny sinne hiekkalaatikko tasolle", Olli vittuilee mulkaisten Aleksia.

"Anteeks mitä?", Aleksi kimpaantuu.

"Hei nyt vittu oikeesti riittää!", Joel huutaa jälleen väliin saaden kaikkien turvat tukkoon. "Mikä teitä vaivaa? Ei hyvää päivää aikuiset miehet", Joel jatkaa.

"Syytä Aleksia. Se keksii musta ihan perättömiä valheita", Olli tuhahtaa kädet puuskassa.

"Ite yrität vaan pelastaa nahkas", Aleksi sanoo tuimasti.

"Mitä vittua siellä baarissa oikeesti tapahtu? Voisko joku kertoo oikeen totuuden", Joel sanoo jo hieman rauhallisempana. Molemmat miehet hiljenevät omilla tahoillaan, mutta eivät katsahdakaan keneenkään vaan tuijottavat yhä lattiaa. Nojailen Aleksin työpöydän vieressä olevaan seinään ja seuraan vierestä riidan selvittelyä. Sain oikein hyvät autiopaikat.

"No se on totta, että mä suutelin tota, mutta se ei kyllä pidä paikkaansa että mä olisin muka laittanut kädet sen paidan alle. Pikemminkin se otti mun käsitä kiinni ja pisti ihan ite omille kyljilleen. Mä en ole kosketellut Aleksia silleen, enkä mä ikinä tekis niin kellekään. Aleksi lähti sieltä aika nopeestikin, kun tajus mitä tapahtu", Olli kertoo nöyrästi hetkellisesti vilkaisten Aleksiin. Joel siirtää katseensa Aleksiin joka ei ole esittänyt minkäänlaista vastalausetta Ollin kertomukselle.

"Aleksi?", Joel sanoo kysyvänä. Olli on kääntänyt katseensa odottavaisesti Aleksin suuntaan joka ei ole avannut suutaan milliäkään.

"Se on totta mitä Olli sano..", Aleksi mutisee hiljaa katse puuskasta avautuneissa käsissään. Joel katsahtaa minuun helpottuneen näköisenä, mutta silti epäilevästi.