My love, I'll be okay. || Joonas Porko

61. Levyjulkkarit Ⅰ

Viivi

1.11. Kävelemme hattarapäisen poikaystäväni kanssa käsi kädessä Helsinkiläistä vuokratilaa kohti taksista päätyämme. Blind Channelin neljäs albumi on ulkona ja olemme menossa juhlistamaan sitä koko bändin ja crewn voimin. Mukaan on myös tulossa jotain musiikkimaailman ihmisiä joista en varmastikaan puoliakaan tunne, ja ilmeisesti myös jotain lehdistöjä jotka saattavat ehkä minua vähän ahdistaa. Ensimmäistä kertaa olen Joonaksen kanssa jossain julkisesti.

Päälläni on punainen, pitkä, ihonmyötäinen mekko, jonka alaosassa on pitkä halkio sivussa paljastaen säärtäni ja hieman reittäni. Meikissäni on käytetty punaista huulipunaa ja silmämeikkini on tumma. Jaloissani ovat mustat, aika korkeat korot. Hiukseni on nätillä sliipatulla nutturalla niskassani. Joonas näyttää yhtä komealta kuin aina ennekin. He ovat ilmeisesti sopineet jonkin tiimivärin, johon olen vahingossa hypännyt mukaan. Joonaksella nimittäin on punainen puvun takki päällään, jonka alla on valkoinen kauluspaita jonka kiireessä jouduin hänelle vielä silittämään. Housuina toimivat punaiset suoralahkeiset ja jaloissa on mustat siistit juhlakengät. Hiukset on laitettu siistimmin ja meikkinä on Joonaksen itse tekemä upea luomus, vaikka olisin halunnut auttaa. Ei sen puoleen, että siinä mitään vikaa olisi.

Muiden pukeutuminen jäljittelee aika paljon Joonaksen pukeutumista, mutta eniten sytyin Ollin takille jossa menee musta "kukka" koriste vyötärön ympäri. Pakko sanoa, että hän näyttää hyvältä. Aleksi saa olla kyllä varuillaan, ettei hänen miestään viedä, jos heillä siis edes on mitään juttua.

Astumme isoon tilaan sisälle, jossa on jo aika paljon ihmisiä. Kaikki hurraavat jostain syystä ja taputtavat käsiään yhteen. En tiennytkään, että albumin julkaisu on näin juhlallista. Kameroiden salamavalot käyvät silmiini ja yritänkin peitellä kasvojani pienellä valkoisella käsilaukulla. Tuntuu kuin olisin jokin julkkis jollakin punaisella matolla, josta paparazit haluaisivat hirveästi kuvia. Joonaksen käsi kuitenkin pysyy omani lomassa koko ajan. Hän johdattelee meidät peremmälle juhlatilaan muiden perässä. Pian joitakin tuttujakin kasvoja alkaa näkymään. Tunnistan esimerkiksi Santerin ja Mikon. He alkavat heti jutella bändin kanssa minun seisoskellessa vain pikkutytön lailla Joonaksen vierellä.

Ei kauaakaan, kun palkatut tarjoilijat tuovat jo shamppanja laseja tarjottimella. He tarjovat minulle ja tottakai tartun yhteen kuplivista juomista. Joonakselle taas tarjotaan alkoholiton versio, johon hän tarttuu ja kiittää nätisti. Kaikkien ollessa saanut oman lasinsa käteensä kohotettiin maljat koko crewn ja bändin puolesta uudelle albumille. Koko tilaisuus - vaikka sitä ei olekaan kulunut kuin ehkä kaksi minuuttia - tuntuu jo jotenkin ihmeelliseltä. Joskus pienenä unelmoin julkkiksena olemisesta, mutta jotkin muut asiat alkoivat kiinnostaa enemmän. Minusta tuli ehkä hieman liian pelokas julkisuuteen, eikä minulla ollut edes mitään erityistä taitoa tai yhtään mitään, minkä takia voisin edes olla julkisuudessa. Nyt kun saan kokea kaiken tämän Joonaksen varjolla, tuntuu kuin lapsuuden unelmani olisi toteutunut, mutta siltikin niin etten itse ole julkisuudessa.

Muiden jutellessa albumista ja kaikesta muusta mahdollisesta, jään itse ehkä hieman taka-alalle. Silloin ehtii miettiä kaikkee turhaa ja einiin turhaa asiaa. Yksi asia joka on painanut minua melkein kuukauden päivät on koulupaikkani. Pääsin unelmieni kouluun, jonka eteen olen tehnyt töitä aivan hirveästi. Tielle tuli sellainen asia kuin rakkaus tai elämä. En voisi luopua Joonaksesta nyt, kun olen aivan umpi ihastunut tai pikemminkin rakastunut tuohon kyseiseen mieheen joka ei tiedä vielä koulupaikastani yhtään mitään. En ole viitsinyt kertoa hänelle mitään, koska en itsekään tiedä otanko paikan vastaan vai enkö. Kukaan muu ei tiedä asiasta paitsi Netta, ei edes Aleksi jolle kerron jo melkein kaiken ja joka tuntuu kuin isoveljeltä joka osaisi auttaa ihan missä vaan. En ole kertonut hänelle, koska tiedän että hän kertoisi Joonakselle. Joonaksen täytyy kuulla se minulta, eikä ystävältään.