My love, I'll be okay. || Joonas Porko

35. Punavihreä matto

Joonas

"Hei Joel! Mä voin selittää!", huudan kyseisen miehen perään hänen harppoessa pitkillä jaloillaan karkuun sen minkä kerkiää. Olisi pitänyt kertoa hänellekin ihan suoraan. Nyt tästä syntyy taas jonkinlainen soppa.

"Ai minkä? Sen, että sä oot yrittäny tappaa ittes vai sen, että sä et kertonu mulle heti?", Joel vastaa kääntyen hetkeksi kävelemään takaperin käsiään levitellen. Sanottuaan sanottavansa hän kääntyy jälleen katse menosuuntaan.

"Mä oon pahoillani, mutta mä yritin suojella sua!", huudan hänelle yrittäen pysytellä hänen perässään.

"Nyt sä oot Joonas vitun tekopyhä!", Joel huutaa takaisin pysähtyen talon seinustan viereen.

"Ai miten niin?", kysyn hämmentyneenä päästessäni hänen luokseen.

"Ihankun sä et ois ite halunnu, että Hilda kertoo sulle suoraan sen syövästä. Nyt sä ite oot pimittäny kaikilta aika vitun tärkeetä asiaa!", Joel huutaa vasten kasvojani. Yritän avata suutani, mutta en saa sieltä mitään järkevää ulos.

"Sä et vittu tajua! Mä melkeen menetin sut!", Joel huutaa ääni väristen. Hän ottaa askeleen eteenpäin ja tarraa molemmilla käsillään hartioistani kiinni ja ravistaa hellästi. Joel katsoo pyöreillä silmillään suoraan omiini ja näen suolaveden kertyvän niihin.

Vuorottelen omilla silmilläni Joelin omia aivan lukossa. En pysty sanomaan mitään. Näen kuinka ystäväni on murtumispisteessä, mutta en tee mitään.

"Mä vittu oon yrittäny auttaa sua ja olla sun tukena, mutta sua se ei näköjään kiinnosta pätkän vertaa!", Joel jatkaa totisena.

"Kiinnostaahan!", huudan väliin. Joel irroittaa otteensa ja ottaa askeleen taaksepäin. Hän jää odottamaan ikäänkuin haluaisi minun jatkavan.

"Mä oon helvetin pahoillani", sanon rauhallisemmin. Joel katsoo minua, eikä hänen ilmeensä värähdäkään.

"Sä et tajua kuinka vaikeeta tää on ollu mullekki kattoo, kun sä vaan vajoat pohjalle, enkä mä voi tehdä oikein mitään. Mun täytyy vaan aina luottaa suhun ja toivoa vaan, ettet sä tee mitään tyhmää, koska mä en kestäis sitä", Joel sanoo kyyneleet peittäen hänen silmänsä.

"A-anteeks", änkytän hänen edessään. Joel hengittää tiheästi. Hänen rintansa menee nopeasti ylös ja alas. Hän katsoo minua halveksuvasti.

"Jätä mut rauhaan", hän tokaisee ja kääntyy pois päin minusta. Hänen vihaiset askeleensa loittonevat minusta nopealla tahdilla. Nyt jos koskaan kyynelkanavani aukeavat ja ensimmäinen kyynel vierähtää poskelleni jälleen.

"Oota!", huudan värisevällä äänellä. Olen lähtemässä hänen peräänsä, mutta joku tarraa minua käsivarresta.

"Anna sen mennä", Niko kehottaa selkäni takaa pidellen minua paikallani. Vilkaisen nopeasti häneen olkani ylitse näkien hänen takanaan vielä muutkin jätkät. He seisovat tumput suorina kun Joel loittonee meistä kaikista.

"Mu-...m-mut", mutisen kyyneleet silmissäni, mutta Niko ei hellitä otetta.

"Joel rauhottuu kyllä. Anna sille aikaa", Olli sanoo toiselta puoleltani laittaen kätensä olkapääni päälle.

"S-se vihaa m-mua", änkytän katsellen horisonttiin, johon suututtamani henkilö katosi juuri pari sekuntia sitten.

"Eikä vihaa. Se vaan...no, yllätty", Niko sanoo. "Kokemuksen syvällä rintaäänellä voin sanoa näin."

"Se varmaan vaan lähti kotiin, ja huomenna se tulee jo pyytämään sulta anteeks", Tommi sanoo viisaana tallustellen näkökenttääni Aleksi hänen vierellään.