My love, I'll be okay. || Joonas Porko

3. Punajuuri

Joonas

Studiolla käymisen jälkeen tulimme vain Aleksille takaisin. Aleksi olisi halunnut jäädä tekemään töitä, mutta pakotin hänet kotiin, koska hän olisi ollut siellä koko yön. Koti ei kumminkaan estä häntä tekemästä pieniä miksauksia biiseihin omalta kotisohvaltaan.

Sohvan toisessa päässä Aleksi istuu kone sylissään ja kuulokkeet korvillaan samalla kun minä sen toisessa päässä yritän katsella netflixiä Aleksin tunnuksilla. Pitkästä aikaa pääsen katsomaan taas sarjoja jotka ovat jääneet kesken, mutta television tuijottaminen ei kuitenkaan nappaa tällä hetkellä. Tekisin mielummin jotain muuta, koska olenhan kaksi kuukautta suurinpiirtein vain maannut sängyssä ja taistellut viinanhimoani vastaan. Tällä hetkellä tekisi mieli hypätä jonkinlainen benjihyppy, jotta saisi jonkunnäköistä äksöniä elämään.

Vaikka kesä onkin, on ulkona alkanut jo hämärtää, ja pieni lämmin tuulenvire käy avonaisesta ikkunasta suoraan Aleksin asuntoon saaden verhot lempeästi lepattamaan.

Tylsyyksissäni potkaisen Aleksia hänen reiteensä, josta hän säpsähtää sohvan toisessa päässä.

"Mitä nyt?", hän kysyy nostaen toista kuuloketta korvaltaa. Hän sentää kääntää katseensa jostain superhyper hyvästä biisistä minuun.

"Tehään jotain. Ulkona on hyvä sää", ehdotan samalla kun televisiossa pyörivä sarja jatkaa draamankaartaan. Aleksi katsahtaa ulos ja siirtää sitten katseensa takaisin tietokoneensa ruutuun.

"Mä en ehdi nyt", Aleksi toteaa ja pistää kuulokkeen takaisin korvalleen. Hän näpyttää tietokoneensa näppäimistöä siihen malliin, että parempi sitten olla hyvä biisi. Tuhahtaen nousen paikaltani ja repäisen kuulokkeet mustahiuksisen miehen päästä josta hän älähtää.

"Hei Joonas oikeesti. Mulla on töitä", hän murahtaa ja vetäisee mustat kuulokkeet kädestäni. Annan periksi ja siirryn takaisin sohvan toiseen päähän. Jos Aleksi tekee töitä, häntä on ihan turha yrittää keskeyttää. Pistän käteni puuskaan ja naulitsen katseeni takaisin sarjaani.

"Anteeks. Mulla vaan ei oo nyt aikaa. Tää demo pitää lähettää ylihuomenna eteenpäin ja mä oon vasta ihan alussa", Aleksi sanoo pian nähdessään minut mököttämässä sohvan nurkassa. Hän on jälleen ottanut toisen kuulokkeen korvaltaa ja toljottaa minua pahoittelevasti. Katsahdan häneen nopeasti ja jatkan sarjani katselua.

"Pyydä vaikka Nikoa tai Joelia johonki. Ne varmaan tulee mielellään", mies sanoo irroittamatta katsettaan vakavista kasvoistani. Hän selvästi odottaa vastaustani.

Nikolla on varmasti muuta menoa ja Joel on omassa rakkauskuplassaan Jonnan kanssa. Viimeiset hetket kun he saavat olla ihan kahdestaan, joten suokaa se heille. Muita en jaksa edes pyytää.

"Joonas", Aleksi sanahtaa, kun pienen hiljaisuuden jälkeen ei ole saanut vastausta. Katseeni hiipii Aleksiin ja hänen varmistavaan ilmeeseensä.

"Ööh joo, mä meen ehkä vaan kävelylle", lopulta sanon ja nousen pehmeältä sohvalta.

"Okei. Älä oo myöhään", Aleksi sanoo kuin pojalleen joka on lähdössä muka kavereidensa kanssa ulos illalla, mutta oikeasti on karkaamassa kotibileisiin. En myönnä tehneeni näin ikinä.

"Joojoo en oo", sanon lähtiessäni olohuoneesta, mutta palaan sinne nopeasti. Painan kaukosäätimen punaista nappia jolloin televisio sammuu. Aleksi katsoo minua koko tämän ajan arka hymy kasvoillaan.

Kävelen samaa reittiä takaisin eteiseen ja tungen vanhat Vansin kengät jalkoihini ja nappaan nahkatakkini varuiksi naulakosta jos vaikka sattuisi illanmittaan viilenevän. Ei olisi kiva paleltua kuoliaaksi.