My love, I'll be okay. || Joonas Porko

8. Unen ja valveen rajamailla

Joonas

Nojaan autoni konepeltiin ja katson aaltojen lyövän rantakivikkoon. Valkoisen vaahtopäät ovat rantautuneet kiviin eikä heillä ole aikomustakaan lähteä siitä. Katson pitkälle horisonttiin kyyneleiden vieläkin välillä tippuessa poskilleni.

Ajatukseni ovat ihan sekaisin, enkä saa oikein mistään kiinni. Riita Joelin kanssa oli virhe ja nyt hän pitää minua varmaan ihan tyhmänä. En halunnut huutaa hänelle, mutta jotenkin se samalla helpotti oloani edes hetkeksi. Tiedän, että he yrittävät vain auttaa, mutta ajatus kaikesta hössötyksestä ja kyselemisestä saa vain ahdistukseni nousemaan katonrajaan. He tietävät mitä olen käynyt läpi ja pelkäävät nyt, että retkahdan jälleen. Varmasti ihan huolenaiheen arvoinen asia, mutta osaan pitää itseni kontrollissa. Ainakin vielä.

"Öhmm Joonas?", epäröivä naisen äännähnys sanoo selkäni takana. Säpäsähdän ja käännyn puhujaan päin pyyhkien sormillani kyyneleet poskiltani epätoivoisesti. Näen lenkkivaatteet päällään ja kuulokkeet korvillaan olevan Oilin.

"Öö m-moi", änkytän yhä kuivaten punaisia silmiäni suolaveden vallasta.

"Onks kaikki hyvin? Onks jotain sattunu?", Oili utelee huolestuneena kävellessään lähemmäksi minua ja autoani. Käännän katseeni takaisin merelle ja nielaisen.

"Ei täs mitään, mä vaan mietin ehkä liian syvällisiä", naurahdan ja yritän muodostaa jotakin hymyn tapaista kalpeille poskilleni. En halua vieläkään, että Oili saa tietää Hildasta. Kerron sen kyllä hänelle ajallaan, mutta en vielä.

"Aa no mitä sä mietit?", Oili jatkaa kyselyään asettuen nojailemaan konepeltiini viereeni. Hän ottaa kuulokkeet pois korvistaan ja pistää ne niille kuuluvaan boksiin.

"Tuli pientä riitaa bändikaverin kanssa, mutta ei mitään vakavaa mistä pitäis huolestua", kerron kierrellen ja kaarrellen. Tällä hetkellä ei tekisi edes mieli nähdä Joelia, mutta en halua huolestuttaa Oilia. Näen sivusilmällä kuinka nainen nyökkäilee omiin käsiinsä tuijottaen.

"Tuntuuko susta ikinä, että sä oisit ihan yksin?", Oili töksäyttää pienen hiljaisuuden jälkeen. Yllätyn kysymyksestä ja käännän pääni sormiaan tuijottavaan Oiliin vierelläni.

"No välillä. Tuntuuko susta siltä?", kysyn aaltojen lyödessä rantaan. Oili nostaa katsettaan hetki sitten tähystämääni horisonttiin. Näen pienen kyyneleen hänen silmäkulmassaan. Huolestun todenteolla ja nappaan hänen pikinmiten sivusta haliin.

"Ei oo mitään hätää", lohdutan, kun Oili purskahtaa itkuun mustaa t-paitaani vasten. Silittelen häntä selästä. "Kaikki järjestyy", jatkan, vaikka en edes tiedä mitä on tapahtunut. Tärkeintä ehkä tällä hetkellä on, että olen läsnä.

Silittelyä ja rauhoittelua kestää tovin, kunnes Oililla on voimia nousta jälleen istumaan viereeni. Hän pyyhkii enemmän kyyneleitä poskiltaa, kuin minä.

"Haluutsä kertoo?", kysyn varovasti naisen rauhoituttua. Hän silti nyyhkyttää vierelläni. Oili kuivaa viimeiset kyyneleet ja kääntää sitten itkuiset silmänsä kohti minua.

"M-mun exä on s-saanu mun k-kaverit uskomaan, että m-mä oisin p-pettäny sitä. Ne e-ei halua e-nää nähdä m-mua", Oili sanoo säröisellä äänellä. Painan silmäni hetkellisesti kiinni ja nielaisen. Kuka tekee toiselle ihmiselle noin? Ja kuinka huonoja ystäviä he ovat, kun eivät edes kuuntele toisen ihmisen versiota tapahtuneesta.

"M-mä oon pahoillani", osaan vain vastata. Oili pyyhkii jälleen kyyneleitä ja pudistaa päätään.

"M-mulla ei oo e-enää ketään, ja tää helvetin käsiki on paketissa", Oili raivostuu nostaen valkoiseen sideharsoon käärittyä kättään.

"Hei, hei! Sä et oo yksin, mä oon tässä", sanon ja kiedon käteni hänen olkapäälleen hänen selkänsä takaa. Oili alkaa nojaamaan oikeaan olkapäähäni päällään. Hän huokaisee syvään ja naulitsee katseensa edessämme siintävään mereen.

•••

Seison Oilin vierellä hänen äitinsä kuistilla, kun hän kaivaa avaimiaa treenivaatteidensa taskuista. Oili pyysi minua luokseen, sillä hänen äitinsä on työmatkalla Rovaniemellä ja tulee vasta huomenna illalla myöhään. Ajattelimme katsoa jotakin elokuvaa. Molemmat haluavat nyt keskittyä johonkin mukavaan.

Oili näköjään harrastaa juoksemista, tai niin hän ainakin kertoi. Hän kuulemma saa sitä tehdessään ajatukset johonkin ihan muualle. Pitäisi varmaan itsekin kokeilla.

Oili avaa oven ja kävelee sisään. Kävelen hänen perässään suureen eteiseen, josta näkee avaran keittiön ja olihuoneen. Oilin äiti asuu ihan perus omakotitalossa, mutta sisältä tämä on vielä hienompi kuin ulkoa.

Poistamme kenkämme jaloistamme ja Oili viilettää jo keittiöön nappaamaan lasin vettä. Kävelen hissukseen hänen peräänsä samalla katsellen ympärilleni. Hänen äitinsä on rupustanut olohuoneen seinälle Oilin vauvakuvia. Ja voi kuinka söpöltä hän niissä näyttääkään. Jään tuijottamaan kuvia ehkä hieman liiankin lumoutuneena, sillä säpsähdän kun Oili sanoo: "Mä meen vaihtamaan vaatteet. Se telkkarin kaukosäädin on jossain siellä. Sä voit valita jonkun hyvän."

Katsahdan nurkantaakse viilettävään Oiliin hymyillen, kunnes lähden etsimään kaukosäädintä.

Elokuva on alkusekuneilla pausella odotellessani toista osapuolta saapuvaksi olohuoneeseen. Päätän jostain ihme syystä katsella puhelintani, ja eihän sieltä mitään muuta voinutkaan odottaa kun Joelin huolissaan olevia viestejä. En aio vastata hänelle, koska aion keskittyä nyt vain tähän ja tähän iltaan. Ehtisin selitellä myöhemminkin.

"Läysitsä jo jonkun hyvän?", Oili kysyy hymyillen tallustellessaan luokseni olohuoneen sohvalle. Painan puhelimeni virtanappia nopeasti ja laitan kapistuksen pois näkökentästäni.

"J-joo", vastaan epävarmana. Oili istahtaa viereeni ja katsahtaa mitä olen valinnut. Se on jokun romanttinen tarina, josta en ole edes ikinä kuullutkaan.

"Aa tää. Mä oon nähny tän jo monta kertaa, mut katotaa vaan. Tää on ihana", Oili hymyilee nostaen jalkansa viereensä. Hän löysi jonkin hupparin päällensä ja collarit jalkaansa. Valehtelisin jos väittäisin, ettei hän olisi kaunis. Hymähdän hänelle vastaukseksi ja painan playtä.

Puolessa välissä elokuvaa näen kuinka Oilin silmät alkavat vähän väliä lipsua kiinni. Hän on nukahtamassa sohvan toisessa päässä.

"Hei Oili. Mee sänkyyn nukkumaan", kehotan, mutta Oili mumisee jotakin omaansa vastaukseksi. Hän ei tuosta enää omilla jaloillaan mihinkään könyä.

"Voitsä viedä mut?", saan selvää hänen muminoistaan. Huokaisten hymyillen hänelle ja menen hänen luokseen. Nostan tämän sohvalta varoen käsieni varaan, kuin minkäkin vauvan lähtien kuljettamaan häntä hänen omaan makuuhuoneeseensa.

Avaan jalallani huoneen oven ja sisälle päästyämme lasken hänet hellästi sängylle. Oili on unen ja valveilla olon rajamailla, kun peittelen häntä hänen peittoonsa.

Saatuani hänet peiteltyä jään hetkeksi katselemaan häntä. Hänen kauniit, blondit hiuksensa läpäävät tyynyn päällä kauniisti.

Olen juuri lähtemässä, kun kuulen nimeni sanottavan.

"Niin?", vastaan uniselle Oilille.

"Voitko sä jäädä mun viereen nukkumaan?", nainen kysyy peiton alta. Katson häntä jälleen. Puhuuko hän unissaan vai onko hän hereillä?

"Mä meen sohvalle. Se on ehkä kaikkein paras", päätän vastata, vaikka tuo sänky houkuttelisi paljon enemmän. En kuitenkaan halua sotkea ajatuksiani enää yhtään enempää. Oili ei enää vastaa mitään, joten luulen hänen nukahtaneen, mutta kun pääset huoneen ovelle, kuulen nimeni sanottavan uudelleen.

"Kerro", sanon hiljaa. Tulee jälleen pieni hiljaisuus, jonka aikana tuijotan peittoon kääriytynyttä Oilia hänen sängyllään.

"Mä pidän susta Joonas."