•8•

431 16 1
                                    

"Ja kukakohan tässä feidaa ja ketä? Sähän se oot viettäny aikaa vaan Seven ja Saran kans."
Luki viestissä minkä Jonna oli laittanut hetki puhelinriitamme loppumisen jälkeen.

En ollut vastannut mitään.

Oli totta että olin viettänyt aikaa Severin ja Saran kanssa paljon.
Olimme tutustuneet lukuvuoden alussa, kun taas Jonnan ja Aden olin tuntenut eskarista asti.

Kai minä saan viettää aikaani muidenkin kanssa.

Saraa ajatellessani päätin soittaa tälle ja kysyä olikohän kotona.
Halusin nimittäin jutella asiasta jonkun kanssa.

Sara ei vastannut soittooni ensin, mutta soitti kuitenkin pian takaisin.

"Sori, olin just kassalla niin en vastannu."
Hän sanoi kun linja aukesi.

"Aa okei, eli et oo kämpillä just nyt?"

"En vielä. Ollaan Seven kans vielä keskustassa mutta lähetään varmaan täs pikkuhiljaa? No?"

Nousin istumaan sängylläni, leikkien samalla sytkärilläni.

"Aattelin et jos olisin tullu käymään. Oli riitaa Jonnan kanssa."
Selitin puhelimeeni.

Severin ääni kantautui taustalta.

"Onks se Fanni?"
Hän kysyi, muttei saanut siihen vastausta.

"Tuu vaan. Ollaan varmaan tunnin sisään mun luona. Ilmotan sulle samalla sekunnilla kun pääsen ulko-ovesta sisään."
Sara virkkoi.

"Okei. Nähään kohta."
Sanoin ja suljin puhelimen.

Makasin sängyssäni lähes lamaantuneena tylsyydestä.

Kun en muutakaan keksinyt, päätin laittaa Jesselle snapin.

"Moi."
Kirjoitin kasvokuvan yhteyteen.

Kuvani avattiin heti ja sain myös vastauksen.

"Moi. What's up?"

Mietin pitäisikö minun purkaa tuntojani hänelle, mutta en viitsinyt.
Emme olleet tunteneet niin kauaa, että haluaisin alkaa selittämään hänelle ystäväpiirini ongelmia. Pelkkä hauskanpito saisi riittää aluksi.

"Ei kummempia. Tylsää."
Kirjoitin.

"Mullakin. Haluuks nähä?"
Jesse vastasi joka sai minut hymähtämään.

Juurihan hän oli saattanut minut kotini luo.

"Sori mut lupasin jo mennä Saran luo."

"Ai okei :("

Anteeksi Jesse, mutta surullinen hymiö ei toimisi.

Tunnin kuluttua löysin itseni Saran sohvalta. Onneksi Severi oli lähtenyt käymään välillä omassakin kodissaan ja saimme olla kahden.

"Mitä kävi?"
Sara kysyi ja ojensi minulle siiderin.
He olivat kai ostaneet keskustasta muutakin kuin vaan vaatteita.

"Jonnan mielestä mä oon jakari."
Totesin asiaa sen enempää pitkittämättä.

Se yks tyttöWhere stories live. Discover now