•34•

286 16 3
                                    

Severi katseli minua odottavaisena.
Minä en osannut sanoa sanaakaan.
En todellakaan arvannut, että hän koskaan saisi tietää minun syrjähypystäni ja nyt poika oli läväyttänyt asian suoraan päin näköäni.

"Fanni?"
Severi kysyi kun huomasi minun uppoavan ajatuksiini.

Hän ei vaikuttanut vihaiselta.
Köhäisin kurkkuani ja lausuin ensimmäisen asian mikä mieleeni juolahti.

"Joo."
Vastasin idioottimaisesti.

Severi ei kai olettanut minun myöntävän asiaa näin nopeasti.
Hän puraisi alahuultaan vaikean oloisena.

"Siis... Miksi?"
Hän kysyi.

Voi helvetti.
Olin tullut kaapista ulos vain Saralle ja sekin oli ollut vaikeaa.
En voisi selittää tilannetta ilman, että kerron suuntautumisestani Severille.

"Mä.. Tota noin. Mä taidan olla lesbo."
Tunnustin.

Severin kulmat hipoivat kattoa.
Alkujärkytyksestä toivottuaan poika otti askistaan uuden tupakan ja sytytti sen huuliensa välissä.

"Öh... Siis mä kyllä hyväksyn sut sellasena kun sä olet. Mut mä en hyväksy sitä että sä panet sun poikakaveris siskoa. Jesse on mun frendi.
Ja sä varmaan tiiät Jessen taustat parisuhteiden osalta."
Severi sanoi vaisusti, muttei vieläkään kuulostanut vihaiselta.

"Mä tiedän että mä oon kusipää. Ja siinä ei todellakaa ollu tarkotus käydä niin."
Kerroin hieman häpeissäni ja painoin kasvoni käsiini.

"Miks just Jasu? Kaikista maailman muijista, miks Jasu?"
Severi huokaili.

Hän oli oikeassa, Jasmin oli huonoin vaihtoehoni.
En vain voinut mitään sille että olin tahtomattani mennyt ihastumaan tähän.

Kohautin olkiani Severin kysymykselle.
Hän katseli minua vähän surullisen näköisenä.

"Ooks sä ihastunu siihen?"
Poika kysyi hiljaa.

"Oon."
Kuiskasin, turha tässä olisi valehdella.

Nostin kasvoni ylös ja näin Severin nyökkäävän.

"Vihaaksä mua nyt?"
Kysyin ja helpotuksekseni Severi pyöritti päätään kieltävästi.

"En. Sä todellakin menit mun moraalisten arvojen yli, mut en mä sua vihaa."

"Kiitti."

Olimme hetken hiljaa.
Sara oli edelleen suihkussa, kuulin veden valumisen ulko oven läpi.

"Aijotko sä kertoo Jesselle?"
Kysyin.

"Kai mun pitäis. Se riippuu susta. Aijotko sä kertoo sille itse?"
Severi vastasi neutraalisti ja sai lievän paniikin kasvamaan sisälläni.

"Mä en tiiä. Se saattas aiheuttaa liikaa turhaa harmia kaikille. Enkä mä puhu nyt itestäni, lähinnä mä mietin Jessee ja Jasuu. Jasul on ollu vähä vaikeeta lähiaikoina. Ja niinku sä sanoit, Jessellä on aika huono historia parisuhteiden osalta. Tää sattus sitä liikaa."
Selitin yhteen hengenvetoon.

"No nyt kun sä sen noin sanot niin...."
Severi yhtyi ajatukseeni minun yllätyksekseni.

Olin juuri sanomassa jotain, mutta en ennättänyt tehdä sitä ulko oven avautuessa.
Oven takaa kurkisti Sara pyyhkeet hiuksiensa ja vartalonsa ympärille käärittyinä.

"Kauan te meinasitte olla röökillä?"
Hän naurahti, mutta hymy katosi hänen kasvoiltaan.
Hän katsoi minua jotenkin oudosti.

"Ooksä itkeny?"
Sara kysyi.

Ainiin, silmäni olivat kai vielä hiukan punertavat äskettäisestä kyynelehtimisestäni.
En kuitenkaan halunnut alkaa keromaan itkemiseni syytä Saralle juuri nyt.

"Äh, en oo. Mul vaan meni tupakan savua silmiin."
Selitin nopeasti.

Sara näytti epäilevän vastaustani, mutta hyväksyi sen toistaiseksi.

"Okei. Tulkaa sisälle, mä meen laittaa vaatteet niin jatketaa ton ruuan tekemistä."
Hän totesi ennenkuin painui takaisin sisään.

"Se on ihan sama kerronko mä Jesselle vai en, joku sille kertoo. Miki ei varmasti osaa pitää päätään kiinni ja varmaan juoruaa siitä kavereilleen. Jesse saa tietää joka tapauksessa."
Severi mutisi heti kun Sara oli lyönyt oven kiinni.

Niinhän se oli.
Minun pitäisi kertoa asia itse.
Parempi sekin kuin että Jesse kuulisi sen jostai muualta.
Halusin taas itkeä.

"Fanni, tota mä.... Tai siis että.. Älä aattele et mä vihaisin sua tän takia tai mitään. En oo sanonu ikinä mut sä oot kuitenki yks mun parhaista frendeistä. Ja kiitos kun luotit muhun ja kerroit kuka sä olet. Kyl tää tästä hyväks muuttuu."
Severi sanoi yllättäen.

En ollut tottunut kuulemaan häneltä tuollaisia asioita ja meninkin tämän johdosta pieneen sokkitilaan.

"Ai, kiitos. Tottakai mä luotan suhun."
Totesin pieni hymy huulillani, kun olin saanut itseni taas koottua.

"Mennään sisälle."
Severi ehdotti.

Suostuin tähän, Sara varmaankin odotteli meitä jo.

"Hei."
Severi sanoi ennekuin avasin ulko oven.

Käännyin tätä kohti ja hän halasi minua.
Vastasin tähän hieman yllättyneenä, mutta ilahtuneena.
Oli aina kivaa kun ystävät halasivat.

"Kyl se siitä."
Severi sanoi ja uskoin häntä.

"Niin."



Tauolta palattu.
Normaalia lukua hieman lyhyempi, mutta olkoot xd

Se yks tyttöOnde histórias criam vida. Descubra agora