Makoilimme Jessen sängyllä ja hänen televisiostaan pyöri yksi lempisarjoistani, End of the f***ing world.
Olin katsonut sarjan läpi jo muutamaan otteeseen, mutta silti se oli edelleen yhtä hyvä.
Jesse sensijaan ei ollut katsonut sarjaa vielä kertaakaan.
"Onko sulla jo nälkä?"
Jesse kysyi ja siirsi katseensa ruudulta minun suuntaani.
"Ehkä vähän."
Sanoin.
Emme olleet syöneet vielä mitään päivän aikana, sillä muut asiat olivat vieneet huomiomme.
Ei niistä asioista sen enempää.
"Mä voisin käydä kaupassa hakeen illaksi herkkuja ja samalla sitä pitsaa."
Jesse ehdotti ja idea kuulosti oikein hyvältä.
"Mitä pitsaa sä haluut?"
Hän jatkoi.
Kerroin ottavani pitsaani pelkästään tonnikalaa, mikä sai Jessen nostamaan kulmansa kattoon.
Hetken väittelyn jälkeen hän kuitenkin kelpuuttu valintani.
Päätimme että hän saa valita kaupasta herkut vapaasti itse, sillä en osannut nimetä mitään eritystä.
"Okei mä meen nyt. Tuun takas about 20 minuutin päästä, oo kuin kotonas."
Jesse sanoi ja nyökkäsin.
Hän nousi sängyltään, ottaen kätensä pois ympäriltäni.
Minulle tuli heti kylmä.
Poika antoi minulle pusun otsalle, ennekuin lähti ulos huoneestaan.
Kuulin hänen loittonevat askeleensa portaista.
Heittäydyin takaisin sängylle makaamaan ja jatkoin sarjan katselua.
En tiennyt mitä ajatella.
Päivä oli ollut todella kiva ja Jesse oli kertakaikkisen täydellinen.
Rehellisesti sanottuna ihmettelin kovasti, miten oli mahdollista että hän oli sinkku.
Kuitenkin, jotain tuntui puuttuvan.
Suutuin hieman itselleni, kun en osannut edes nimetä tätä puuttuvaa asiaa.
Tuntui kuin minulle ei vain kelpaisi mikään.
Säikähdin, kun kuulin kuinka alakerran ulko-ovi avattiin lievästi sanottuna väkivaltaisen kuuloisesti.
Ja yhtä väkivaltaisesti se myös lyötiin takaisin kiinni.
Olikohan Jesse erehtynyt vanhempiensa työvuorojen suhteen, vai kuka ovesta oli juuri paukannut sisään?
No jokatapauksessa, sillä jollain tuntui olevan huono päivä.
Äänistä päätellen kyseinen henkilö oli matkalla yläkertaan.
Oletin kyseessä olevan joku Jessen perheenjäsenistä joten en alaknut painikoida.
Sensijaan päätin mennä yläkerran käytävälle tervehtimään tulokasta.
Ajoitukseni oli täydellinen, sillä juuri kun avasin oven, kyseinen henkilö pääsi portaiden yläpäähän ja lukitsi katseensa omaani.
"Öö, moi."
Tervehdin mahdollisimman kohteliaasti.
Portaiden luona seisoi minua hieman pidempi tummapiirteinen tyttö, jolla oli päällään oletettavasti jonkinlainen bändipaita sekä vaaleat löysähköt farkut.
Hänellä oli myös kivat hiukset. Hänen mustat, pitkät hiuksensa olivat pikkuleteillä jokaista hiusta myöten ja latvat oli värjätty tummanpunaiseksi.
Hänellä oli myös sama lävistys kuin minulla, septum, sekä sen lisäksi tavallinen pieni rengas nenän sivussa.
Minusta hän näytti todella siistiltä.
"Terve. Ooksä Fanni?"
Hän kysyi, Jesse oli varmaankin kertonut tulostani.
Tyttö oli varmastikkin Jessen sisko.
Kuten poika oli kertonut, hänen siskollaan oli huomattavasti tummemmat piirteet kuin veljellään.
"Juu. Ootko sä Jessen sisko?"
Kysyin varmistaakseni ajatukseni.
"Joo. Mä oon Jasmin."
Hän esittäytyi.
"Öö, sori jos säikäytin sut tolla rymistelyllä."
Hän pahoitteli samalla raapien niskaansa hermostuneena.
"Ei se mitään. Jesse on kaupassa, jäin tänne odottaan sitä."
Jasmin nyökkäsi ja laski kätensä niskaltaan.
"Okei, oli kiva tavata. Mä täst meen."
Tyttö sanoi ja lähti kohti käytävän toisessa päässä olevaa huonetta.
Hän vaikutti vähän ujolta, mutta mukavalta.
He eivät Jessen kanssa muistuttaneet toisiaan ainakaan ulkonäöllisesti, vaikka kaksosia olivatkin.
Miksiköhän Jasmin oli tullut kotiin jo nyt? Jos oikein muistin, Jesse oli kertonut Jaminin olevan kaverillaan yön yli.
Ei sillä että asia minua haittaisi, kyllähän hän saa tulla kotiinsa milloin haluaa.
Olin jo aikeissa palata takaisin Jessen huoneeseen, ennekuin ulko-ovi kävi jo toistamiseen.
Jesse ilmeisesti palasi kauppareissultaan.
Päätin mennä alas ja auttaa häntä ostosten kanssa.
"Hyvä kun sä tulit. Voiks laittaa tän keittiönpöydälle?"
Jesse kysyi kun pääsin alakertaan ja ojensi minulla kauppakassia.
Tartuin muovikassiin ja raahasin sen keittiöön, Jessen seuratessa perässäni.
"Mä muuten tapasin Jasminin, se tuli tänne äsken. Se oli kiva."
Kerroin samalla kun seurasin kuinka Jesse asetteli ostoksiaan keittiönkaappeihin.
Tämän kuultuaan hän kääntyi ympäri nopeasti ja näytti jopa pelästyneeltä.
"Siis häh? Miten se tääl on, se piti olla sen kaverilla?"
Hän kyseli ja näytti siltä että alkaisi pian repimään hiuksia päästään.
Mikä juttu tämä nyt oli?
"En mä tiiä. Onks se ongelma?"
Kysyin ihmeissäni.
Jesse huokaisi syvään ja rauhoitti onneksi itsensä.
"Ei kai. Oisin vaa halunnu olla sun kans kahdestaan."
Hän mumisi, mutta jotenkin en ostanut hänen selitystään.
Miksi ihmeessä hän meni noin paniikkiin siskonsa takia?
YOU ARE READING
Se yks tyttö
Romance"Mä en tiiä miks, mutta se yks tyttö saa mut ihan hulluks." "ooks sä koskaan aatellu et saatat tykätä myös muijista?" Fanni tapaa uimarannalla upean pojan, jonka vuoksi päättää lopettaa villin sinkkuelämänsä ja sitoutua ensimmäistä kertaa elämässään...
