Se yks tyttö

•29•

Kuten olin arvellut, Jesse pahoitteli käytöstään myöhemmin illalla.
En vastannut hänen anteeksipyyntö viestiinsä mitään.

Sen sijaan yritin saada yhteyttä Jasminiin.
Meidän oli puhuttava siitä mitä bileissö tapahtui ja sen lisäksi halusin tietää kuka oli tehnyt pahaa hänelle.
Tunsikohan minä häntä?

Tyttö ei ollut vastannut minulle.
Olin vähän huolissani, sillä hän oli vaikuttanut jopa hieman pelokkaalta lähtiessään mökiltä.
En voisi mennä tapaamaan häntä tämän kotiin, Jesse saisi tietää siitä samantien.
Aino vaihtoehtoni oli pommittaa häntä viesteilläni ja toivoa että hän vastaisi niihin.

Tytön mahdollinen kaltoinkohtelu ahdisti ja pahinta oli etten voinut kertoa siitä kenellekkään, vaikka ehkä olisi pitänyt.
En halunnut Jasminin vihaavan minua, mutta tälläistä asiaa ei saisi pitää salassa.

Päätin mennä kysymään apua äidiltäni, tietenkään paljastamatta Jasminin nimeä.

Äiti istui olohuoneessa puhelin kädessään, kun istuuduin hänen viereensä.

"Äiti?"
Aloitin ja mietin miten sanoisin asiani.

"Mm?"
Hän vastasi irrtottamatta katsettaan luurista.
Hän näytti viestittelevän jonkun kanssa.

"Mulla on sulle hypoteettinen kysymys. Jos mulla on epäilys siitä, että mun ystävää on pahoinpidelty niin mitä siinä tilanteessa olis paras tehä?"
Kysyin niin neutraalistu kuin osasin.

Äiti laski puhelimensa heti ja katsoi minua lasiensa takaa.

"Miten niin? Onko jotain sun kaveria pahoinpidelty?"
Hän kysyi kulmat kurtussa.

Pudistin kiivaasti päätäni, eikä se näyttänyt lainkaan uskottavalta.

"Ei. Mä vaan mietin."

"No jos kyseessä on alaikäinen niin sillon pitää tietenkin eka kertoa vanhemmille. Onko jotain sattunu?"
Äiti sanoi ja arvasin että hän ymmärsi ettei kaikki ollut kohdallaan.

"Ei oo sattunu. Mutta entä jos se uhri ei halua kenenkään tietävän?"

"Fanni. Onko jotain sun kaveria pahoinpidelty? Jos on, niin sun pitää kertoa mulle tai tän kaverin vanhemmille heti. Se on rikos ja tekijän pitää joutua vastuuseen."
Äiti sanoi jämäkästi ja aloin katua että koskaan avasin suuni.

"Mä vaan halusin kysyä....."
Mutisin ja äiti laski kätensä olkapäälleni.

"Sä tiiät varmasti, että mikä on oikein ja mikä ei. Sä oot fiksu tyttö ja osaat toimia oikein. Eli onko jotain pahaa sattunu?"

Pudistin jälleen päätäni, katse maassa.
En voi kertoa äidille, Jasmin vihaisi minua ikuisesti.

"Mitään ei oo käyny."
Vakuuttelin, mutta huomasin äidin ilmeestä ettei hän täysin ostanut vastaustani.

"Okei. Mä olen koko päivän kotona. Eli jos haluut kertoa jotain niin tuu heti sanomaan."
Hän vannotti ja minä nyökkäsin.

Äiti taputti olkaani.
Nousin ylös sohvalta ja palasin takaisin huoneeseeni.
Ääni takaraivossani käski minun palata takaisin ja kertoa epäilyksistäni äidilleni, mutta en tehnyt niin.
Minun oli pakko puhua Jasminille.
Jos hänet oli oikeasti hakattu tai raiskattu, tekijä oli saatava oikeuden eteen välittömästi.