"Sä oot meikannu."
Äiti totesi kysysti kun oli ensin istuttanut minut keittiönpöydän ääreen.
"Joo. Meen näkeen kaveria illalla."
Ilmoitin ja toivoin hartaasti, ettei äiti kieltäisi tätä eilis illan sekoilujeni johdosta.
"Vainiin. Ketäs kaveria?"
"Yhtä vaan."
En kehdannut sanoa kyseessä olevan Jasmin.
Äiti mutristi suutaan mietteliäänä.
"Vainiin. Tuut sitten yöksi kotiin."
Hän vannotti ja minä nyökkäsin.
"Niin tosiaan, sun ensimmäinen terapia aika on keskiviikkona kello 14.00."
Äiti kertoi.
Se olisi ylihuomenna.
Olin jo melkein unohtanut koko terapia asian ja nyt kun muistin sen, minua alkoi jälleen hermostuttaa.
Ehkä terapeutilla käyminen olisi ihan hyvä asia.
Oli tätä nykyä koko ajan hermostunut ja ahdistunut.
"Okei."
Mumisin katse pöydän puupinnassa.
Olimme hetken hiljaa, äidin puhdistaessa silmälasejaan.
"Miten sulla ja Jessellä menee?"
Hän kysyi tovin kuluttua.
Huokaisin syvään.
"Me erottiin. Mutta mä olen ihan kunnossa, ei tarvi alkaa puhumaan siitä."
Sepitin nopeasti.
"Fanni, jos ihan totta puhutaan niin musta tuntuu että sä et ole kunnossa."
Äiti totesi ja asetti lasit takaisin nenälleen.
Kurtistin kulmiani.
Ehkä olin ollut normaalia ahdistuneempi ja levottomampi viimme aikoina, mutta sanoisin silti olevani suurimmaksi osaksi kunnossa.
Äiti huomasi epäilevän ilmeeni.
"Tarkotan että.. Sä et ole oma itsesi.
Et oo nykyään ikinä kotona, oot alkanu juomaan ja polttamaan kannabista, saat paniikkikohtauksia. Sä oireilet selvästi jostain ja meidän pitää selvittää mistä."
Hän selitti minun kuunnellessa hämmentyneenä.
"En mä... Tai siis."
Änkytin.
Nyt kun nuo asiat sanoi ääneen, kuulosti todellakin siltä ettei kaikki ollut kohdallaan.
En siltikään nähnyt asiaa kovin vakavana.
"Mä oon ihan kunnossa. Mä lupaan että mä alan olemaan enemmän kotona ja lopetan päihteiden käytön."
Lupauduin, toivoen että se laskisi äidin huolta edes hiukan.
"Hyvä, mutta musta vähän tuntuu että se ei nyt riitä. Puhut terapeutin kanssa ja me selvitellään mistä sun oirehdinta johtuu."
Äiti jatkoi selittelyä.
En tajunnut mikä häntä niin kovasti huoletti.
"Ja lisäyksenä tuohon sun oireiluun... Sun seksuaalinen käyttäytyminen ennen Jesseä. Fanni, se ei ollut enään normaalin rajoissa."
Äiti jatkoi vähän vaikean kuuloisena.
Tämä oli ensimmäinen kerta, kun äitini mainitsi asiasta.
En saanut sanottua mitään, olin liian häpeissäni.
Oliko se oikeasti ollut niin pahaa?
YOU ARE READING
Se yks tyttö
Romance"Mä en tiiä miks, mutta se yks tyttö saa mut ihan hulluks." "ooks sä koskaan aatellu et saatat tykätä myös muijista?" Fanni tapaa uimarannalla upean pojan, jonka vuoksi päättää lopettaa villin sinkkuelämänsä ja sitoutua ensimmäistä kertaa elämässään...
