Se yks tyttö

•18•

Kun Jesse oli ilmoittanut minulle pääsevänsä Saran juhliin illalla, en ollut olettanut että hän päätyisi minun kotiini monta tuntia ennen itse juhlien alkua.
Kuitenkin, nyt hän makasi minun vieressäni sängyllä ja silitti hiuksiani rauhoittavasti.

Hän oli ehdottanut että tulisi luokseni odottamaan illan bileitä joten annoin tälle osoitteeni.
Hieman alle tunti sen jälkeen hän huristikin pihaamme mopoautollaan.

Ei minulla kai ollut asian kanssa mitään ongelmaa, lähinnä mietin mitä äitini sanoisi kun saapuisi kotiin sieltä missä ikinä olikaan ja näkisi Jessen huoneessani.

"Onks sinne bileisiin tulossa paljon väkee?"
Jesse kysyi selkäni takaa.

Saran tuntien, kyllä.

"Todennäkösesti. Sara tykkää juhlia eikä säästele sellasten järkkäämisessä."
Naurahdin ja Jesse vastasi tähän samoin.

Yhtäkkiä kutsumaton vieras putkahti jälleen mieleeni, vaikka olin yrittänyt vältellä sitä viimmeiset 24 tuntia.
Jostain syystä päätin silti avata suuni ja tuoda ajatukseni ilmoille.

"Jäiks Jasmin himaan?"
Kysyin ja tunsin kuinka Jessen keho jännittyi hiukan.

Onneksi hän rentoutui nopeasti.

"Joo kai. Sano menevänsä kaverilleen tänään. Miten niin?"

"Kunhan kysyin."
Totesin olkiani kohauttaen.

En ollut varma miksi Jasmin pyöri mielessäni.
Todennäköisin syy oli varmasti viha ja ärsytys jota tunsin häntä kohtaan.
Joka tapauksessa, en pitänyt siitä yhtään ja halusin saada hänet pois päästäni hinnalla millä tahansa.

Niimpä käännyin Jessen kasvoja kohti ja ilman ennakkovaroitusta annoin hänelle pitkän kielisuudelman.
Poika vastasi tähän, mutta lopetti touhun kun aloin kuljettaa käsiäni tämän vaatteiden alle.

Hän irroittaitui minusta hellästi ja hymyili vähän.

"Ei meidän tässä varmaan kannata. Sähän sanoit et sun äitikin saattaa tulla kohta?"
Hän sanoi lempeästi, kuin hän pelkäisi minun loukkaantuvan.

Kyllä minua hieman turhautti, mutta en tietenkään tekisi mitään mitä toinen osapuoli ei haluaisi.

Niimpä tyydyin vain hymyilemään hänelle ja nyökkäämään.

"Niin kai."

Jesse oli kai ennustanut seuraavat tapahtumat, sillä kuulin kuinka ulko-ovi kävi ja tätä seurasi äitini ääni.

"Fanni? Ootko kotona?"
Äitini huusi ja äänistä päätellen laski kauppakasseja maahan.

"Joo."
Huusin takaisin ja nousin ylös sängyltä.

Vilkaisin hermostuneesti Jesseä joka nousi myös seisomaan.
Hän näytti rennolta eikä tippaakaan hermostuneelta äitini tulosta.

Jännitykseni kasvoi kun kuulin äitini lähenevät askeleet kohti huonettani.

"Kävin pikku kävelylenkillä ja päätin siinä samalla käydä kaupassa. Kenes mopoauto tossa pihassa o-"
Äitini höpötti kunnes keskeytti lauseensa oveni avattuaan.