Se yks tyttö

•26•

Raahasin Saraa pitkin Juuson ja Jonnan mökkiä, löytääkseni jonkun hiljaisen nurkan missä ei olisi muita ihmisiä.
Vauhtini oli ehkä hieman liikaa Saralle joka jatkuvasti pyysi minua hidastamaan.

"Fanni, ootkä ottanu jotain? Rauhotu vähän."
Sara sanoi kun olimme päässeet mökin yläkertaan, missä ei ainakaan nähtävästi ollut muita.

"Ehkä oon vähän hiprakas, mut ei muuta."
Selitin nopeasti ja Sara nyökkäsi.

Istutin hänet ja itseni huoneen nurkassa olevalle sohvalle.
Sara näytti huonovointiselta, joten päätin varmistaa hänen kuntonsa ennenkuin alkaisin selittää omaa tilannettani.

"Ooks varma ettei sul oo huono olo? Ooks juonu?"
Kysyin mutta tyttö pudisti päätään.

"En oo juonu, ei täs mitään. Väsyttää ja päähän vähän sattuu kun oon ollu koko päivän auringos."
Hän vakuutteli.

Päätin uskoa häntä toistaiseksi.

"Okei. Kerro jos sulle tulee huono olo niin haen sulle vettä tai jotain syötävää."
Sanoin ja Sara soi minulle pienen hymyn.

"Haluutko puhuu tästä sun oivalluksesta?"
Hän kysyi.

Nyökkäsin innokkaasti.
En edes tiennyt miksi olin niin innoissani tästä, jotenkin kaikki elämässäni alkoikin yhtäkkiä käydä järkeen.

"Kun me oltiin Jasminin kanssa kahestaan ulkona, niin mä tajusin että mä en tykkää pojista. Ja se on outoo kun oon aina pitäny itteeni heterona."
Pulputin suurien käsiliikkeisen kera.

"Se on hienoo, mä olen ylpee susta. Mutta mitä sä sanot Jesselle?"
Sara kysyi ja sai minut palaamaan maanpinnalle.

Hiljenin hetkeksi miettimään.
Olisi kai ollut oikein meitä molempia kohtaan, että kertoisin pojalle rehellisesti missä mennään.
Mutta en halunnut satuttaa häntä, minkä kyllä tein väistämättä, ihan sama miten päättäisin toimia.

"En mä tiiä. En mitään?"
Jorisin tyhmän kuuloisesti.

"No eihän se käy. Kyllä sun jotain pitää sanoa."
Sara sanoi fiksusti ja tiesin että hän oli oikeassa.

"No joo. Mutta... Ei ihan vielä. Mun pitää miettii et miten mä hoidan sen mahdollisimman kivuttomasti."
Mutisin ja Sara huokaisi.

"No niin kai. Mut sähän sanoit että Jesse hajois jos sais tietää. Ooksä miettiny et sä hajotat myös ittees jos et keksi jotain järkevää ulospääsyy tästä tilanteesta?"
Hän sanoi ja ajatteli jälleen kerran viisaammin kuin minä.

Nyökkäsin mutta pysyin hiljaa.
Halusin juoda lisää, minua oli taas alkanut ahdistaa.

"Mennään takas alas muiden luo."
Totesin ja nousin ylös sohvalta.

"Mut Fanni, jos vielä puhuttas-"
Sara aloitti mutta keskeytin hänet.

"Ei tarvi, mä keksin ite jotain. Tuu."
Sanoin ja lähdin jo itse kohti ala johtavia portaita.

Kuulin selkäni takaa kuinka Sara mutisi jotain itsekseen.
Hän ei kuitenkaan noussut sohvalta.
Käännyin ympäri nähdäkseni mitä hän oikein touhusi.