Se yks tyttö

•50•

"Kannabista? Ei voi olla totta. Tiiätkö sä mitä kaikkee siitä voi seurata?"
Äiti paasasi minulle keittiönpöydän ääressä.

Olin edelleen melko sekavassa mielentilassa, mutta yritin näyttää normaalilta.

"Mä olen selvinpäin."
Yritin valehdella, mutta tottakai epäonnistuin siinä täydellisesti.

"Kai mä nyt nään että et ole. Silmät seisoo kuin tikku paskassa. Voi luoja sanon minä."
Äiti voivotteli ja laski silmälasinsa pöydälle.

Sitten hän huokaisi syvään.

"Noniin. Poliisi selitti jotain tappelusta jossa sä olit mukana. Selitäppä."
Äiti sanoi.

Voi ei.
En halunnut alkaa selittämään, kuinka Jesse hakkasi oman siskonsa minun takiani.

"Se oli vaan joku väärinkäsitys. Mä yritin vain mennä väliin."
Selitin samalla kun sanat puuroutuivat suussani epämääräiseksi mössöksi.

"Niimpä niin. Sä oot heiveröinen tyttö, suhun olisi voinu sattua. Älä enään tee tuommoista."

"En tee. Saanko mä mennä nukkumaan?"
Kysyin päästäkseni pois tilanteesta.

"Kohta. Poliisi sano myös, että olit ollu tosi ahdistunu auton kyydissä ja sua oli pitäny ihan rauhotellakkin. Saitko sä toisen paniikkikohtauksen?"
Äiti jatkoi kyselyä ja jouduin pidättelemään itseäni, etten pyöräyttäisi silmiäni.

"En saanu."
Kerroin ja huomasin äidistä saman tien, ettei hän ihan uskonut minua.

"Me puhutaan siitä lisää huomenna. Mä päästän sut kohta nukkumaan, mut ensin mä kerron yhden jutun. Mä tein nimettömän ilmoituksen siitä Jasminin mahdollisesta raiskauksesta."
Äiti sanoi vakavana.

Sydämmeni alkoi hakata kiivaasti.
Oli hyvä, että asia oli nyt poliisin tiedossa, mutta en voinut olla ajattelematta mitä tämä tarkoittaa minun ja Jasminin välien kannalta.

"Okei. Mitä ne sano?"
Kysäisin hermostuneena.

"Se juttu otettiin vakavasti. En tiiä tarkalleen mitä nyt tapahtuu, mutta ainakin sitä tilannetta aletaan tutkia. Voidaan puhua siitä huomenna."

Nyökkäsin äidin sanoille.
Olin liian väsynyt ja pilvessä kyselläkseni lisää.

"Mä haluun nyt nukkumaan."
Ilmoitin ja nousin ylös pöydän äärestä.

Äiti nyökkäsi ja nousi itsekkin seisomaan.
Hän tuli luokseni ja otti minut halaukseen.

"Sovitaanko nyt ettet enään ikinä tee mitään tällästä?"
Hän kysyi hellästi.

"Mä lupaan."
Sanoin, vaikka en ollut varma tarkoitinko sitä.

"Hyvä. Sitten tää juttu on tällä selvä. Hyvää yötä."

"Hyvää yötä."

•

Heräsin kovaan päänsärkyyn.
Puhelimeni näytti kellon olevan 12 päivällä.
Oli tämäkin aika herätä.